Tanotorvi Kaarelan ja lähi-alueiden paikallislehti.

Kun muutin aikanaan Kannelmäkeen, riitti, että oli asunto täällä. Kävin töissä keskustassa, tulin töistä kotiin, kävin kaupassa ja kirjastossa, olin kotona. Viikonloppuisin luuhasin puolison kanssa keskustassa, lopun ajan kotona. En tuntenut asuinalueelta ketään eikä se haitannut. En kaivannut ketään.

Kannelmäen hienous avautui minulle kunnolla vasta kun sain lapsia. Olin kotiäitinä kahden pienen lapsen kanssa. Joskus sosiaaliset suhteet rajoittuvat Mätäjoen sorsalauman kanssa seurusteluun tai naapuritalon kolmen ylämaanterrierin silittelyyn. Onneksi oli leikkipuistot Kannelmäki ja Trumpetti. Kun talvella raahauduin toppahousuissani vaunuja työntäen ja pulkkaa vetäen leikkipuisto Kannelmäkeen ja pääsin perille, tunsin itseni voittajaksi. Kevään saapuessa istuin jo auringon paistaessa hiekkalaatikon laidalla muiden vanhempien kanssa. Mustien silmäalusten ja kahvinhimon siivittämänä puhuimme kuka mitäkin. Osin samoja naamoja näin kun lähdimme lasten kanssa muskariin. En lopulta tiedä, kuka niistä musiikkileikkikoulun tunnelmista perheessämme nautti eniten, lapset vai minä. Osaan ne laulut vieläkin!

Hiekkalaatikon reunalla sain aikuisia ystäviä, joiden kanssa on koettu vuosien varrella kaikenlaista. On keikkailtu bändinä päiväkodissa, paisteltu vohveleita yhdistyksen perhetapahtumassa tai vaan jauhettu omista asioista. Meillä on muutakin yhteistä kuin mangosose hiuksissa ja eripariset sormikkaat. Koulun kevätjuhlassa näkee niitä leikkipuistossa notkuneita, isoja ja pieniä, ja ne pienetkin ovatkin yhtäkkiä kamalan isoja.

Perheessäni on tarvittu paljon terveydenhoitopalveluja, sekä julkista että yksityistä terveydenhuoltoa. Ja nekin palvelut täältä löytyvät, läheltä kotia tai hyvien joukkoliikenneyhteyksien päästä. Ja kun kevätjuhlaa edeltävänä iltana havaitaan, että lapsi on kasvanut ulos sukkahousuistaan tai kun toisen lapsen jalka on salaperäisesti kasvanut kaksi numeroa yhdessä yössä eikä sopivia kumisaappaita ole, arvostan sitä, että läheltä löytyy kauppa, mistä saa yhdellä kertaa sekä sukkahousuja että kumisaappaita. Vaikka yösydännä, jos on tarve!

Yksi henkisen virkistäytymisen kulmakivistäni on Kanneltalo. Olen paikan vakikävijä, ja kokenut siellä kulttuurielämyksiä laidasta laitaan. Japanilaisia rumpumestareita, teatteriesityksiä lasten kanssa ja ilman, heviä akustisesti, Juurilla-klubia, vaikka mitä. Ehkä mieleenpainuvin kaikista kokemuksista oli Dave Lindholmin keikka. Kotona hoidin ilta-askareet pikkuväen kanssa, sanoin perheelle halipatsuippa ja kävelin Kanneltaloon. Konserttisalin pimeydessä uppouduin musiikkiin. Yleisö istui katsomossa, kukaan ei ördännyt eikä ollut kännissä. Musiikki oli pääosassa. Mahtava keikka, josta pääsi kotiin äkkiä. Viime kesän hienoin kulttuurielämys oli Sari Palmgrenin kävelyteos Aidatut unelmat, joka oli omanlaisensa löytöretki Kaarelan ytimeen.

Kannelmäessä maailma on moneen suuntaan auki. On erilaisia ihmisiä erilaisin taustoin, on puita ja puistoja, palveluita, hyvä ulkoilu -ja harrastusmahdollisuudet ja toimivat liikenneyhteydet. Hyväksi havaittu vinkki lapsiperheille: sadepäivän pelastus voi olla myös junamatka Kehäradan ympäri, jopa molempiin suuntiin! Perheen hyvä, yhteinen reippailuhetki muoto on myös Pokemonien metsästys Kannelmäessä. Voin kertoa, että täällä on hyvät apajat. Pelin ansiosta olemme löytäneet perheen kanssa uusia paikkoja ja jopa taidetta. Raittiin ilman merkitystä en myöskään vastuullisena kasvattajana voi vähätellä. On mahtavaa, että Kannelmäki ei ole nukkumalähiö. Täällä on tapahtumia eri-ikäisille, on monenlaista yhdistystoimintaa, kaupungin taidehankkeita ja aktiivisia ihmisiä, jotka tekevät eivätkä vain meinaa. Yhteisöllisyys on alueen voimavara.

Minulle Kannelmäki on yllätysboksi, josta putkahtaa ilmoille kaikenlaisia jännittäviä asioita. Ne löytääkseen riittää, että katsoo lähelle.

Karolina Lamroth

Kirjoittaja rakastaa musiikkia ja lukemista, on MLL Kannelmäen yhdistysaktiivina aina pienten puolella ja toivoo maailmanrauhaa.