Viihtyisän asumisen ja vapaa-ajan puolesta
Tanotorventien koti on Rehnstörmien kolmas Kannelmäessä. – Täällä on hyvät kulkuyhteydet. Juna kulkee ja autolla pääsee helposti joka suuntaan. Ja lentokentällekin on lyhyt matka, Peter ja Krisse sanovat.
Kaarelassa on aina ollut vahva ruotsinkielinen yhteisö. Ruotsinkielisiä on alueella asunut jo satoja vuosia. Kun Kannelmäkeä alettiin voimakkaasti 60-luvun alussa rakentamaan, muutti alueelle ruotsinkielisiä myös muualta. Vanhaistentien ja Kanneltien kulmaan rakennettiin ruotsinkielisille omia Arava-asuntoja ja taloja. Kannelmäkeläiset kutsuivat taloja ’ruotsalaisiksi’. Taloilla oli oma Varuboden-kauppansa ja lapset kävivät Kaarelan ruotsinkielistä puukoulua.
Lapset ja nuoret kantava voima
Ruotsinkielinen kaupunginosayhdistys Kårböle Gille r.f.syntyi uusien ruotsinkielisten asukkaiden ja lapsiperheiden tarpeisiin. Kaarelan kylän alueella aiemmin vahvasti vaikuttanut Kårböle Ungdomsförening jäi palvelemaan Kaarelan alkuperäistä ruotsinkielistä väestöä, joka oli jakautunut osittain Vantaan puolelle Pohjois-Kaarelaan.
Vuodesta 1960 lähtien vaikuttaneessa yhdistyksessä on tehty uskollisesti töitä asuinalueen ja asukkaiden viihtyvyyden eteen.
Lapset ja nuoret ovat olleet koko toiminnan kantavin voima aina perustamisesta lähtien.
– Kaikki sai alkunsa juuri lapsista ja nuorista. Aikuiset eivät halunneet nuorten notkuvan pihoilla vailla tekemistä. Päätettiin yhteisesti tehdä asialle jotain, kertoo puheenjohtaja Kristine Rehnström yhdistyksen perustamisvaiheista.
Kristine tuli mukaan yhdistyksen toimintaan 70-luvun alkupuolella. Hän on toiminut viimeiset kaksikymmentä vuotta yhdistyksen puheenjohtajana. Hän asuu Tanotorventiellä yhdessä aviomiehensä Peter Rehnströmin kanssa. Peter on myös ollut mukana yhdistyksen toiminnassa sekä puheenjohtajana vuosina 1976-77.
Toiminta on jatkunut aktiivisena. Lapset ja nuoret ovat yhä toiminnan keskipiste.
Ruotsinkielisenä Kaarelassa
Pariskunta on asunut Kaarelassa runsaat 50 vuotta. Kristine asui Pohjois-Haagassa ja Peter Munkkivuoressa, kun he aikanaan kohtasivat. Nuoripari sai yhteisen asunnon Vanhaistentie 8:sta, jossa sijaitsi yksi kolmesta ruotsinkielisten asuttamista taloista. Tuolloin Arava-rahoitteeseen taloon pääsi asumaan, mikäli vähintään toinen puolisoista oli ruotsinkielinen. Luonnollisesti kieli yhdisti Kaarelan ruotsinkieliset.
Perhe kasvoi ja sittemmin on muutettu pari kertaa, mutta ei koskaan pois alueelta.
– Meillä on neljä lasta, joten tarvitsimme isommat tilat. Muutimme ensin Kannelkylään, jossa asuimme kolmekymmentäyksi vuotta. Lopulta päädyimme tänne Tanotorventielle, jossa olemme asuneet 10 vuotta, Krisse kertoo.
Näin on käynyt monelle alueen ruotsinkieliselle. Tiivis yhteisasuminen on muuttunut harvainasumiseksi. Monet muuttivat pois ruotsinkielisistä taloista, mutta ei kauas.
– Täällä on viihdytty, eikä ole ollut tarvetta muuttaa, Peter naurahtaa. Täällä on hyvät kulkuyhteydet. Juna kulkee ja autolla pääsee helposti joka suuntaan. Ja lentokentällekin on lyhyt matka.
Rehnströmit viettävät kesäisin paljon aikaa Sipoon saaristossa, jossa heillä on vapaa-ajan talo. Pariskunnalla on nyt kolme aikuista poikaa ja tytär. Isovanhemmuudestakin saadaan jo nauttia.
Vuodesta 1968 Kaarelassa asuneet ja sen monia vaiheita nähneet Rehnströmit suhtautuvat alueen tulevaisuuteen tyynesti ja positiivisella otteella.
– Uusi ostari nousee, hitaasti mutta varmasti. Suurin mullistushan on ollut Kaaren tulo.
Rehnströmit eivät pelkää ruotsin kielen katoavan alueelta, vaan uskovat sen ennemminkin yhdistävän.
– Monikielisten perheiden määrä Suomessa kasvaa ja kielimäärät lisääntyvät. Nykyisin kaksikielisyys katsotaan lahjaksi. Esim. perheissä, joissa toinen puoliso on vaikkapa suomenkielinen, ruotsi otetaan helposti käyttökieleksi, koska se hyödyttää perheen kaikkia osapuolia, Peter ja Krisse summaavat.
Yhteistyössä asiat hoituvat
Kårböle Gillen toiminta ei ole enää pitkään aikaan rajoittunut Vanhaistentielle, vaan yhdistys palvelee alueen kaikkia ruotsinkielisiä. Erot erikielisten talojen välillä ovat madaltuneet ja nykyisin ns. ruotsalaistaloissa kielellistä eroa tuskin enää huomaa. Kielivaatimuksista on jo aikaa sitten luovuttu.
Kårböle Gille tekee yhteistyötä muiden paikallisten yhdistysten kanssa kuten Kaarela-seuran ja Kårböle Ungdomsförening -yhdistyksen kanssa. Erityisen paljon yhdistys on tehnyt yhteistyötä Sorolantiellä sijaitsevan Kårböle lågstadieskolanin kanssa. Koulun kanssa yhteistyössä on panostettu iltapäiväkerhotoimintaan ja saatu se toimivaksi. Eftis, kuten ruotsinkieliset sen arkisesti ilmaisevat, toimii koulun viereisessä Drängstuganissa eli Renkituvan tiloissa.
– Yhteistyö vanhan Kaarelan ruotsinkielisen Ungdomsföreningenin kanssa on tiivistynyt ja on viritetty yhteistoimintaa sekä liitytty jäseniksi ristiin, Krisse sanoo. – Pidämme myös yhteistä ruotsinkielistä palstaa Tanotorvessa, mitä luetaan hyvin paljon.
Vuosien varrella yhdistyksen puitteissa on ehditty tehdä paljon. On ollut jalkapallo-otteluita, hiihtokilpailuja ja kerran on järjestetty leikkimielinen kauneuskilpailukin. Erilaiset kurssit ja retket ovat seuranneet toinen toistaan. Yhteiset matkat ovat suunnanneet aina rajojen ulkopuolelle asti kuten Pietariin, Riikaan, Haapsaluun ja Berliiniin.
Ja jatkoa on luvassa. Syksyllä lähdetään teatterireissulle yhdessä Ungdomsförening -yhdistyksen jäsenten kanssa.
– Yksin ei ryhmää koota, mutta yhdessä kyllä, Kristine toteaa.
Teksti Nina Eriksson
Kuvat Jauri Varvikko
Lapset ja nuoret etusijalla kaikkialla
Rehnströmejä eivät ole saaneet liikkeelle vain kaarelalaiset lapset ja nuoret. He ovat olleet jo kohta 10 vuotta mukana Zimbabwen Aids-orvot ry:ssä. Yli 25 vuotta toiminut yhdistys on sitoutumaton suomalainen järjestö, joka tukee 400 zimbabwelaisen orpolapsen koulunkäyntiä ja hyvinvointia. Peter toimii yhdistyksen puheenjohtajana.
Kristine ja Peter ovat jo kolme kertaa vierailleet etelä-afrikkalaisessa Hararen lähiössä, jonne on rakennettu toimintakeskus. Monipuolisessa toimintakeskuksessa lapset saavat lämpimän aterian, tekevät läksynsä, saavat tukiopetusta ja oppivat IT-taitoja. Lisäksi lapset saavat nauttia monipuolisista harrastemahdollisuuksista.
– Tyttöjen koulutukseen on panostettu erityisesti, sillä heidän asemansa on heikompi. Maassa on orpoja, vaikka kuinka paljon, kertovat Rehnströmit ilmeisen vaikuttuneina kokemuksistaan.
Käykää tutustumassa toimintaan: www.zimorvot.org