Tanotorvi Kaarelan ja lähi-alueiden paikallislehti.

Ilmaston muutos on noussut yhteiskunnallisen ja poliittisen keskustelun keskiöön niin vaalikeskusteluissa kuin hallitusohjelmissa ja EU:n sekä YK:n päätösten valmisteluissa.

Euroopassa kulunut heinäkuu taisi olla mittaushistorian lämpimin kuukausi. Sillä oli monenlaisia vaikutuksia. Helle ja kuivuus oli tietenkin maataloudelle vahingollista. Matkailussa tapahtui Suomen kannalta mielenkiintoinen ilmiö, kun Italian ja Ranskan helteistä kesälomalaiset halusivat tulla tänne viileään ja miellyttävään Suomeen. Heinäkuun alku oli meillä viileähkö, mutta saimmehan mekin sentään kokea hellepäiviäkin.

Kuivuus ja helle on aiheuttanut myös laajoja metsäpaloja Amerikassa ja Venäjällä sekä Etelä-Euroopassa. Toisaalta eri puolilla maapalloa on ollut myös tuhoisia tulvasateita. Venäjällä lämpötilan kohoamisen seurauksena on ollut suurten jokien vesimäärän vähentyminen, josta on ollut haittaa laivaliikenteelle.

Globaalia ilmastomuutosta koskeva poliittinen päätöksenteko rajoittuu kuitenkin varsin lyhyeen aikaperspektiiviin. Tavoitteeksi on asetettu hillitä vuoden keskilämpötilan kohoaminen 1,5 asteeseen vuoteen 2050 mennessä. Suomessa tavoitellaan hiilineutraalia tilaa jo vuoteen 2035 mennessä. Tämän tavoitteen saavuttaminen merkitsee hiilidioksiinin vähentämistä. Se puolestaan edellyttää luopumista fossiilisista polttoaineista ja ns. hiilinielujen lisäämistä metsien ja maatalouden järkevällä käytöllä.

Miten suuri on ihmisen jalanjälki ilmastomuutokseen?

Ilmastokeskustelussa painotetaan liiaksi ihmisten roolia ilmastomuutoksen aiheuttajana. Se johtaa tarpeettomiin ylilyönteihin, kuten lihansyönnin ja karjan kasvatuksen tuomitsemiseen. Tietenkin ihmisten kehittämä tekniikka, teollisuus, liikenne, asuminen ja muu toimintamme vaikuttavat ympäristömme tilaan koko maapallollamme. Geologien näkemys ihmisen jalanjäljestä maapallolla on suuri ja syvä, mutta se ei silti vielä ole ehtinyt jättää geologisiin kivikerrostumiin todistetta, jonka mukaan maapallon geologisia ajanjaksoja nimetään. Geologit eivät ole innostuneet nimeämään nykyaikaa ihmisen mukaan antroposeeniseksi kaudeksi. Näin siitä huolimatta, vaikka ”Ihminen liikuttaa joka vuosi enemmän kiveä, maata ja sedimenttiä kuin kaikki luonnonvoimat yhteensä, ja olemme tehneet niin paljon betonia, että sillä peittäisi koko maapallon kahden millin paksuiseen kerrokseen.” kuten professorit Mark Maslin ja Simon Lewis kirjoittavat New Scientist lehdessä (Niko Kettunen HS 25.7.2019).

Luonnonvoimien vaikutus

Maapallomme on kokenut useita jääkausia ja lämpimämpiä aikajaksoja. Viimeisimmän jääkauden lopulla 13 000 vuotta sitten Grönlantiin iskeytyi yli kilometrin kokoinen meteoriitti. Törmäys oli voimakkuudeltaan 700 megatonnia eli vastasi räjähdysvoimaltaan 47 000 Hiroshimaan pudotettua atomipommia. Sen vaikutus ulottui koko maapallon ilmastoon. Iskun synnyttämä kuumuus sulatti satoja kuutiokilometrejä jäätikköä. Ilmaan noussut pöly pimensi taivaan ja Atlanttiin virrannut sulamisvesi pysäytti etelästä pohjoiseen kulkeneet lämpimät merivirrat. Ilmasto kylmeni ja jääkausi jatkui vielä 1300 vuotta.

Nyt elokuun alussa Grönlannin jääkentästä irtosi valtava miljardi tonnia painava jäälohkare, joka alkoi sulaa. Kolmen viime vuoden aikana napajäätiköiltä on sulanut yli 200 miljardia tonnia. Se lämmittää ilmaa ja kohottaa merien pintaa.

Grönlannin meteorin iskua voimakkaampi oli Meksikoon Jukatanin niemelle 65 miljoonaa vuotta sitten törmännyt meteoriitti, jonka seuraukseni hirmuliskojen ohella hävisi suuri määrä muitakin maaeläimiä ja lintuja.

Tulivuorten purkaukset ovat niinikään muokanneet maapallomme olosuhteita. Samoin mannerlaattojen liikkuminen ja sen aiheuttamat maanjäristykset ja vuoristojen muotoutuminen.

Keskustähtemme aurinko
on kuitenkin suurin yksittäinen vaikuttava tekijä maapallomme ja muiden aurinkokunnan planeettojen kehitykseen. Maan oma magneettikenttä puolestaan on suojannut maata liialliselta auringon säteilyn vaikutuksilta. Sen ansiosta maapallollamme ovat säilyneet elämälle suotuisat olosuhteet toisin kuin lähiplaneetoillamme Venuksella ja Marssilla. Aikanaan aurinko kuitenkin paisuu punaiseksi jättiläiseksi ja nielaisee lähiplaneetat. Mutta sinne on vielä aikaa yli neljä miljardia vuotta, joten ihmiskunnalla on aikaa etsiä ratkaisua olemassaolonsa jatkumiselle, mikäli jälkeläisiämme on enää silloin olemassakaan.

Ihmiset voivat toki omilla toimillaan vaikuttaa elinolojen muutokseen ja tuhota omat elinmahdollisuutemme ja samalla monien muidenkin eliöiden osalta. Nopeimmin se tapahtuisi tietenkin globaalin ydinsodan keinoin. Mutta hitaampia ja pitkään huomaamattomia keinoja olemme jo kasanneet jälkipolviemme harmiksi. Olemme saastuttaneet varsinkin suurkaupunkien ilmastot. Vesistöjä on pilattu. Valtameriin olemme syöttäneet valtavia muovijätekuormia, jotka aiheuttavat kalojen ja muiden meressä elävien joukkotuhoja. Ravintoketjun huipulla tämä mikromuovijäte kulkeutuu lopulta takaisin ihmisten ruuan joukkoon. Kaikki jätteet eivät tietenkään kulkeudu vesistöihin ja meriin. Suurin osa jää ympäristöhaitaksi asutuskeskusten läheisyyteen. Kierrätyssysteemien kehittäminen aineiden ja tavaroiden uusintakäyttöön on paras keino ympäristömme ylimääräistä roskaamista vastaan ja lisäksi se taloudellisestikin kannattavaa. Teollisesti kehittyneimmät suurvallat Venäjä ja USA ovat lehtitietojen mukaan maailman pahimmat roskaajat ja suurimmat jätevuorien kasvattajat. Suomessa jätehuolto ja kierrätys on maailman kärkitilalla. Mutta parantamisen varaa on meilläkin yllin kyllin.

”Ilmastovöyhytys tai ilmastouskonto”

Ilmastomuutoskeskustelussa esiintyy myös liioteltua pelon ilmapiirin lietsomista varsinkin nuorison keskuudessa. Jotkut nuoret ilmaisevat pelkonsa jopa niin etteivät pysty ilmaisemaan tulevaisuuden toiveitaan, kun eivät ole varmoja onko sitä heillä enää olemassakaan. ”Maailma tuhoutuu minun elinaikanani ja suuret ikäluokat eivät vain välitä”, ilmaisee Hesarin lukijakyselyyn eräs vastaaja. Mielipide-erot politiikasta ja ilmastomuutosasenteista on jakanut perheitä ja jopa johtanut avioeroihinkin saman kyselyn mukaan. HS 20.7.)

Ylen aamuykkösessä lauantaina 4.8. oli miellyttävä kuulla Maailman ilmastotiede järjestön pääsihteerin Petteri Taalaksen lohduttava ja asiantunteva vakuutus, että ilmastomuutos ei ole johtamassa äkkinäiseen maapallon muuttumiseen elinkelvottomaksi. Muutosvoimat vaikuttavat hitaasti ja osaan niistä voimme vaikuttaa omilla harkituilla toimillamme. Nykytekniikka antaa mahdollisuuden jopa meteoriitti-iskujenkin ennalta torjumiseen vaikuttamalla palloamme lähestyvien kappaleiden lentorataan.
Joten tehkäämme voitavamme maailman kansojen yhteistyön lisäämiseksi yhteisen kotiplaneettamme säilyttämisessä elinkelpoisena monien tulevien sukupolvien onneksi.

Oiva Björkbacka