Tanotorvi Kaarelan ja lähi-alueiden paikallislehti.

Rene Nyberg
Patriarkkoja ja oligarkkeja
Siltala, 2019. 276 s.
Mikko Pyhälä
Kun yö saapuu Venezuelaan.
Taisteluoikeusvaltiosta.
Siltala, 2019. 321 s

Kaksi emeritus suurlähettilästä julkaisivat kirjan kokemuksistaan ja arvioistaan asemamaassaan tapahtuneista suurista yhteiskunnallisista muutoksista.

Rene Nybergin diplomaattiura alkoi virkamiesharjoitteiijana Moskovassa huhtikuussa 1973 ja jatkui varakonsulina Leningradissa tammikuusta 1976. Suurlähettiläänä Moskovassa hän toimi vuosina 2000-2004 ja Berliinissä vv. 2004-2008. Diplomaattiuran jatkona oli East Office of Finnish Industries toimitusjohtajan työ, jossa hän jatkoi Suomen ja Venäjän taloussuhteiden rakentajana.

Neuvostoliiton brutaali charmi

Neuvostoliitto oli valta haaste, kaikki eivät pärjänneet. Arvoitukseksi jää minne suomalaisten Venäjä-tuntemus on kadonnut. Nybergin johtopäätös on, että kanssakäyminen Venäjän ja venäläisten kanssa olisi paljon helpompaa, jos meillä olisi enemmän ihmisiä, jotka tuntisivat maata ja puhuisivat edes jonkun verran sen kieltä.

Nyberg tutustui Neuvostoliiton ja sittemmin Venäjän toisinajattelijoihin ja nonkonformistitaiteilijoihin, joista monet olivat syntyperältään juutalaisia. Samoin myös huomattava osa oligarkeista on syntyperältään juutalainen.

Uskonnolla on Venäjän historiassa ollut keskeinen merkitys. Venäjän ortodoksinen kirkko vietti Venäjän kasteen 1000 vuotisjuhlaa vuonna 1987 valtakunnallisena tapahtumana. Lokakuun vallankumouksen jälkeen bolshevikkien johdolla aloitettu taisteleva ateismi liike johti kirkkojen ja papiston tuhoamiseen. Mutta toisen maailmasodan aikana vuonna 1943 Stalin sopi ortodoksisen kirkon johdon kanssa kirkon toiminnan sallimisesta, tosin valtion valvonnassa. Kirkko tuki neuvostoarmeijaa sodan aikana natsi-Saksaa vastaan. Sodan jälkeen ortodoksinen kirkko osaltaan edisti Neuvostoliiton ulkopoliittisia tavoitteita mm. Viron ja Suomen ortodoksisten kirkkojen palauttamiseksi takaisin Moskovan patriarkaatin yhteyteen. Näin ei tosin tapahtunut, mutta ekumeeninen kirkkojen yhteistyö edisti Venäjän ulkopoliittisia tavoitteita.

Moskovan valot

Joulukuussa 2000 uusi suurlähettiläs ihmetteli Moskovan valoisuutta, joka oli uutta edelliseen Moskovan kauteen verrattuna. Valta oli vaihtunut, vallassa oli Vladimir Putin ja hänen nuorekas reformistinen hallituksensa. Ilmassa oli tekemisen tuntua. Talouselämä oli sellaisten nuorten miesten käsissä, jotka olivat olleet oikeaan aikaan oikeassa paikassa, kun omaisuutta luotiin ja jaettiin 1990-luvulla. Vanha oli hajonnut ja uuden rakentaminen pahasti kesken. Maassa ei ollut toimivaa pankkijärjestelmää, vaikka pankkeja oli. Jokaisella oligarkkilla oli omansa, mikä olemattoman säätelyn ja korkean inflaation oloissa merkitsi lisenssiä painaa rahaa. Lähetystönkin kassakaappi pursui viisumituloista kertyneitä taaloja. Siirryimme pankkiaikaan vuonna 2004 ja lähetystön maksuliikenne mukaan lukien henkilökunnan palkat siirtyivät pankkiin.

Suurimman osan Nybergin kirjasta vie oligarkkien esittely. Kirjan lopussa on amerikkalaisen Forbes lehden (4/2019) julkaisema lista, jossa 200 rikkaimman joukkoon on merkitty 22 venäläistä miljardööriä. Kärjessä on Leonid Mihelson, kaasualan jätti, 24 000 miljoonan dollarin omaisuusmassan haltijana. Listasijalla 174. ja 196. ovat entiset Jukosin öljypohatat Mihail Hodorkovski ja Platon Lebedev, jotka vielä verokiertovankeudesta vapauduttuaan hallitsevat 600 ja 500 miljoonan dollarin arvoiseksi noteerattua kiinteistöomaisuutta. Lista osoittaa, että suurimmat rikkaudet on hankittu pääosin raaka-aineiden – kaasu, öljy, metallurgia, metsä – tuotannon piirissä. Suuromistamisen alkuna oli yksityistämisseteleitä kansalaisilta pilkkahintaan hankkineille järjestetyt suljetut sisäpiirin huutokaupat valtion yritysten omistuksesta. Venäjänkielisen ilmaisun mukaan valtion omaisuuden privatisointi (yksityistäminen) muuntui prihvatisoinniksi (ryöstöksi). Näin syntyi Anatoli Tshubaisin organisoima ryöstökapitalismi Venäjällä. Apuna oli myös pääministeri Jegor Gaidarin kutsumia amerikkalaisia talousasian neuvonantajia.

Putinin tehtäväksi jäi hillitä oligarkkien valtapyrkimyksiä. Osa ei tyytynyt tarjottuun osaan ja joutuivat hankkauksiin Kremlin valtakoneiston kanssa. Kansainvälisen tilanteen muutokset mm, Venäjään kohdistuneet talouspakotteet ovat heikentäneet Venäjän taloutta ja kansalaisten toimeentulovaikeudet ja toisaalta tuloerot ovat kasvaneet.

Kun yö saapuu Venezuelaan

Mikko Pyhälän kirjannimi on lainattu perinteiseen kansansävelmään pohjaavan Reino Helismaan sanoituksesta Jyväskylän yliopiston teatterikabareen laulusta Kun yö saapuu Venezuelaan.

Mikko Pyhälä toimi Suomen suurlähettiläänä Venezuelassa 2006-2013 ja samalla myös kiertävänä suurlähettiläänä joukossa muita Latinalaisen Amerikan maita.

Öljyrikas Venezuela oli presidentti Chavezin kaudella käyttänyt tolkuttomasti maan öljyvaroja osin köyhempien kansanosien aseman parantamiseen, mutta myös monenlaiseen korruptioon mm. armeijan ja Chavezia tukevien virkamiesten ja poliitikkojen palkitsemiseen, sekä vasemmistolaisten johtamien Latinalaisen Amerikan maiden mm. Kuuban tukemiseen. Toisaalta Kuuba tuki osaltaan myös Chavezin hallintoa lähettämällä maahan eri alojen asiantuntijoita mm. lääkäreitä ja terveysalan työntekijöitä Kuubalaisia oli neuvonantajina lähes kaikissa ministeriössä ja tärkeissä virastoissa, sekä poliisin ja puolustusvoimien komentopisteissä. Eri alojen kuubalaisia asiantuntijoita arvioitiin olleen Venezuelassa vuonna 2006 noin 40 000.

Taloudellinen yhteistyö Kuuban kanssa kasvoi. Maiden väliset yhteisyritykset valvoivat lentokenttiä ja satamia. Varallisuusvirrat chavistien Venezuelasta Kuubaan arvioitiin vuositasolla noin neljäksi miljardiksi dollariksi rahana ja öljynä. Chavez käytännössä pelasti vararikossa olleen Kuuban sen jälkeen, kun Neuvostoliitto romahti.

Chavez ja Fidel Castro perustivat vuonna 2004 yhteistyöjärjestö ALBAn, joka pyrki yhdistämään alueen sosialistiset ja sosiaalidemokraattiset valtiot. Tavoitteena oli sosiaalisen hyvinvoinnin, vaihtokaupan ja vastavuoroisen taloudellisen avun osoittaminen. Se oli vastaveto USA:n presidentti George W. Bushin suunnitelmalle perustaa Amerikan vapaakauppa-alue. ALBAan liittyi useita latinalaisen Amerikan maita. Se on järjestänyt useita ministeri- ja huippukokouksia. Sille perustettiin pankki Banco de Alba. Venezuelan kansainvälinen asema vahvistui.

Chavez sairastui syöpään ja oli hoidettavana Kuubassa, jossa myös kuoli joulukuun lopulla 2012. Hänen kuolinpäivänsä salattiin ja vasta 5.3.2013 Nicolas Maduro ilmoitti Chavezin kuolleen Caracasissa.

Chavezin seuraajan Maduron valintaan liittyy Pyhälän mukaan useita epäselvyyksiä. Kuuban kerrotaan painostaneen vahvasti Maduron valinnan puolesta 2012. Venezuelan korkein oikeus päätti syrjäyttää parlamentin silloinen puhemies Diosdado Cabello, joka voimassa olleen perustuslain mukaan olisi pitänyt nousta väliaikaiseksi presidentiksi ja nimitti tehtävään Maduron.

Chaveziin syvästi uskoneet kannattajat pettyivät Maduron tyhjiin lupauksiin. Heidän mielestä Chavezin eläessä monet asiat olivat hyvin tai näyttivät hyvältä, mutta Maduron aikana asiat ovat huonosti ja se näkyy. Voimakasta kritiikkiä Maduroon on kohdistettu siksi, että hän on kieltäytynyt myöntämästä, että maassa vallitsee elintarvikkeiden ja lääkkeiden puutteesta johtuva inhimillinen hätätila. Talous on romahtanut öljynhintojen laskettua jyrkästi. Sähkökatkokset ovat pysäyttäneet alumiini-, rauta- ja terästeollisuuden tuotantolaitoksia. Tieverkoston parannustöihin varatuista varoista suurin osa katosi lahjuksiin.

Venezuelan kansainvälinen asema on heikentynyt sekä naapurimaissa että suurvaltojen USA:n, EU:n, Kiinan ja Venäjän suhteissa. Venezuelan sisäpoliittinen tilanne presidentti kysymyksessä Maduron ja Guaidon valta-aseman laillisuudesta jakaa maailman maiden luottamuksen ja tuen osoitukset. Kuuban vuosia jatkunut vaikutusvalta Venezuelan asioihin on jäänyt vähemmälle huomiolle.

Oiva Björkbacka