Tukka hyvin, kaikki hyvin maailma – Mutsi ja lähiön lumo
Eräänä kesäisenä lauantaiaamuna kauan, kauan sitten istuin sporapysäkillä omissa ajatuksissani. Sitten eteeni ilmestyi mies kalastajahatussa. Mies oli mielestäni ikivanha, oikeasti ehkä reilu kolmekymppinen, ja aloitti keskustelun. ”Tietsä mä oon niin kyllästynyt vetämään viinaa ja lääkkeitä.” Katsoin häntä silmiin ja ehdotin lenkkeilyn aloittamista. Mies ei ollut moksiskaan vaan sanoi ”Ei. Mulla on hellyydessä aukko. Mä haluan sut!” Kieltäydyin kohteliaasti, toivottelin hyvät päivänjatkot ja syvennyin omiin ajatuksiini. Mies lähti suosiolla matkoihinsa.
Kauaa en ehtinyt omiani ajatella, kun raitiovaunupysäkin vastakkaiselta puolelta harppoi minua kohti sellainen pitkätukkainen, kaksimetrinen korsto. Vähän idolini Ne Luumäet -bändin laulajan, Joey Luumäen näköinen, mutta ei ikävä kyllä hän se ei ollut.
Raitiovaunupysäkin vieressä oli Helsingin kaupungin laittamat kesäkukat istutuslaatikossa ilahduttamassa helsinkiläisiä. Korsto lampsi rehujen ohi, nappasi summamutikassa kimpun käteensä ja askelsi entistä määrätietoisemmin luokseni. Hän ojensi kukat, kehui kauniiksi ja jäi pysäkin penkille viereeni istumaan. Kiitin kohteliaisuudesta, ja paljon muuta en sitten ehtinytkään sanoa, koska hujoppi alkoi tilittää elämästään. Tyttöystävän kanssa oli mennyt poikki edellisyönä. Jotenkin siinä päästiin horoskooppeihin asti, ja sain tietää, että tämä ex, Marjo, oli horoskoopiltaan leijona. Sitten taisi tulla spora ja hävisin sen uumeniin. Jäin pohtimaan erikoisia kohtaamisia ja päättelin, että ne johtuivat luultavasti edellispäivän kampaajakäynnistä. Tukka hyvin, ja maailma on mun!
Olen edelleen sitä mieltä, että kun tukka on hyvin, kaikki on hyvin. Mottoni on, että mieluummin överit kuin vajarit. Olen saanut syntymälahjaksi luonnonkiharat hiukset. Ja vielä tasaisesti kiharat, ou jee. Kiharissa hiuksissa on sellainen hyvä puoli, että ne menee, miten menee. Suora hius on suora ja kiiltävä, kihara hius suoristettaessa muistuttaa rispaantunutta villalankaa. Ai että, siihen villalangan kylkeen vielä huovutettu villaliivi ja kyllä: vanhan liiton kulttuurisihteeri -look on valmis. Eli ei.
Kiireinen lähiömutsi valmistautuu illalla seuraavan päivän työaamuun: hän lataa kahvinkeittimen aamua varten valmiiksi, käy suihkussa illalla, ja suihkaisee hiuksiinsa hieman muotoilutuotetta ja menee märillä hiuksilla nukkumaan. Aamulla hän herää vaivoin, kampeutuu ylös vuoteestaan, napsauttaa kahvinkeittimen päälle, hakee lehden ja asettautuu aamiaisineen keittiön pöydän ääreen tuijottamaan Hesaria ja seinää. Kun aamiainen on suoritettu, syöksyy lähiömutsi laittautumaan. Hän ehostaa itsensä kevyesti, sutii ripsivärit suunnilleen ripsiin, moshaa hetken pää alaspäin ja harjaa vienosti harjaksensa, kastelee sormet ja pöyhöttää hieman hiuksiaan. Suihkaus muotoilutuotetta ja menoksi.
Käyn kampaajalla muutaman kerran vuodessa. Jonakin päivänä aina herään ja huomaan, että tukka on huonosti enkä pysty olemaan. Silloin soitan luottokampaajalleni, ja varaan ajan hänen lempeitten käsiensä ja saksiensa hellään käsittelyyn.
Hiusten leikkausintoon vaikuttaa kyllä myös sää. Vaikka syksyn vesisade ei mieltä ylennä, niin hiukset ja hipiä tykkäävät! Sellainen englantilaishenkinen vieno tihkusade on kokemukseni mukaan minun hiuksilleni paras. Joskus olen kävellyt tihkusateesta tapaamiseen, ja vastapuoli on hihkaissut ihailevasti
”Ootko käynyt kampaajalla? Upea”. Silloin voin vain todeta, että ”En, siellä sataa”.
Tänäänkin, syksyn tihkusateessa, kun silmälasit olivat huurussa, ripsivärit jo hieman levinneet alice cooper -tyyppisiksi mustiksi renkaiksi ja kosteannihkeä kasvomaski hohkasi lämpöä naamalla, tiesin, että stressaaminen ulkonäöstä on turhaa. Koska tukka, ja sitä myöten elämä kokonaisuudessaan on hyvin!
Karolina Lamroth
Kirjoittaja rakastaa musiikkia ja lukemista, on MLL Kannelmäen yhdistysaktiivina aina pienten puolella ja toivoo maailmanrauhaa.