Lähikaukomaan ja Suomen yhteinen historia pikakelauksella
Suomi & Venäjä – Koko tarina. Pakanavuosista Putiniin ja Novgorodista Niinistöön. Arvo Tuominen. (Readme.fi 2020)
Kirjailija, toimittaja ja dokumentaristi Arvo Tuominen on saanut jälleen uuden kirjan markkinoille. Venäjän ja lähialueidemme historiaan keskittynyt kirjailija on tällä kertaa haukannut koko maidemme välisen historian hampaisiinsa. Onko pala liian suuri kerralla pureskeltavaksi?
Historioitsijan näkökulmasta kirja on vetänyt monta mutkaa suoraksi, mutta maallikolle ja tavalliselle lukijalle kyseessä on kompakti yhteenveto: elävä, miellyttävä ja humoristinen lukukokemus Suomen ja Venäjän välisestä tuhatvuotisesta yhteiselosta.
Kirjassa käydään läpi pääpiirteittäin Venäjän synty ja laajeneminen ja sen vaikutus Suomeen niin Ruotsi-Suomena kuin Venäjän autonomisena alueena. Teoksen lopussa vedetään yhteen johtopäätöksiä, joita syntyi ensimmäisen ja toisen maailmansodan jälkimainingeissa ja Neuvostoliiton vaikutuksesta.
Rauhat rajantekijöinä
Tuominen käy järjestelmällisesti läpi kaikki viime vuosisatojen rauhanneuvottelut ja -sopimukset, joilla Suomen karttaa piirrettiin uusiksi. Hän tuo esiin maamme heikon liikkumatilan suurien maiden välisissä konflikteissa ja syyt, miksi jotkin rauhat olivat maallemme edullisia ja toiset epäedullisia.
Jokaiselle suomalaiselle tekee hyvää nostaa historiamme rauhat jälleen kerran muistiin, sillä useimmat meistä ovat niistä lukeneet viimeksi koulussa: 1) Pähkinäsaaren rauha 1323, 2) Täyssinän rauha 1595, 3) Stolbovan rauha 1617, 4) Uudenkaupungin rauha 1721, 5) Turun rauha 1743, 6) Tilsitin sopimus 1807 ja sitä seurannut Haminan rauha 1809, 7) Brest-Litovskin rauha 1918 ja sitä seurannut Tarton rauha 1920 (tasan 100 vuotta sitten), 8) Moskovan rauha 1940 ja 9) Moskovan välirauha 1944, joka vahvistettiin Pariisissa 1947.
Punaisena lankana on, että Suomi on ollut pitkälti periferiaa kaikille suurvalloille, joten sen kohtalo ei ole ollut päällimmäisenä sopimuksia tehtäessä. Se on ollut pitkälti Suomen etu moniin muihin valloitettuihin maihin nähden. Vaikka rajamuutokset ovat olleet meille välillä katkeraa kalkkia, niin Suomi on pysynyt pitkälti yhtenäisenä. Tuominen kuvaakin Suomea ja suomalaisia takinkäännön mestareiksi.
Tuominen tuo esiin Suomen rajan läheisyyden merkityksen Pietarin turvallisuudelle ja siitä kummunneet ongelmat. Autonomisen Suomen ja Venäjän raja ei ollut vaikea kysymys, mutta muiden suurvaltojen vaikutuksen alaisena oleva 1300 kilometriä pitkä Suomen raja oli ja on yhä.
Tärkeät henkilökuvaukset
Dokumentaristin keinoin Tuominen juoksuttaa lukijaa vuosisatojen halki. Eri aikakausien problematiikkaan ei tartuta liian tiukalla otteella, vaan suhteita käydään läpi konkreettisten henkilöiden ja heidän toimiensa ja taitojensa kautta.
Kirjailija piirtää henkilökuvia, joilla on niin Ruotsin kuin Venäjän hallitsijoiden lisäksi ollut suurta tai vähintäänkin mielenkiintoista merkitystä historiamme kulussa. Näillä persoonilla ja ihmiskohtaloilla on myös ollut jonkinlainen henkilökohtainen linkki Suomeen. Tärkeimmistä mainittakoon Rurik, Jacob de la Gardie, Herman Cedercreutz, Aleksandr Suvorov, Georg Magnus Sprengtporten, Faddei Bulgarin, Gustaf Mauritz Armfelt, Carl Gustaf Mannerheim ja Aleksandra Kollontai.
Arvo Tuominen nostaa selvästi kaksi viime vuosisadan suomalaista poliitikkoa ylitse muiden. Hänen arvostukseensa J.K. Paasikiveä ja Väinö Tanneria kohtaan on helppo yhtyä.
Joitakin Suomen ja Venäjän historian kohtaloita on kirjasta jätetty tarkoituksellisesti pois. Otto Ville Kuusisesta ja muista suomalaisloikkareista puhutaan kovin vähän. Suomalaisheimojen ja venäläisten yhteiselosta olisi ollut paljonkin kerrottavaa. Mannerheim jätetään pitkälti käsittelemättä. Toista maailmansotaa ja sen jälkeistä aikaa avataan vain pintapuolisesti.
Kerrottakoon lukijoille, että Tuominen on käsitellyt näitä teemoja aikaisemmissa kirjoissaan ja dokumenteissaan laveammin. Kokonaisuuden kannalta olisi tosin ollut hyvä tuoda asioita uudestaan esille. Suosittelen Tuomisen muuta tuotantoa luettavaksi ja katsottavaksi.
Kokonaiskuvan kudontaa
Arvo Tuomisen Suomi & Venäjä – Koko tarina on isolla pensselillä maalattu teos, joka kulkee kronologisesti läpi yhteisen historiamme. Kyse on kokonaiskuvasta, joka summaa tapahtumat yksien kansien väliin. Hän on kuitenkin nostanut mukaan useita nyansseja ja detaljeja, jota ovat hauskoja ja mielenkiintoisia. Omaan humoristiseen tapaansa Tuominen saa lukijan hykertelemään ja nyökkimään kirjan mukana: ”Näinhän se tietysti oli…!”
Oliko todella näin, jää välillä kysymysmerkiksi, koska kirjassa ei ole viitteitä. Avoimia kysymyksiä ei jäädä aprikoimaan liian pitkään. Kyseessä ei ole puhdas historia- tai tietokirja, vaan hauska matkatarina menneisyydestä nykyisyyteen, jossa jää myös arvailuille ja mielipiteille varaa.
Kolmas autonomia
Viimeisen parin sadan vuoden matkan Tuominen jakaa kolmeen autonimiseen aikaan, jossa Suomi oli ensin osa Venäjän keisarikuntaa, sitten hetken aikaa itsenäinen, sen jälkeen suomettunut Neuvostoliiton etupiiriläinen ja nyt omasta ulkopolitiikastaan ja päätösvallastaan luopunut Brysselin käskyläinen.
Tuominen käsittelee Suomen toimintamallia ja selviytymiskeinoja sarkastisesti, mutta realiteettien kautta. Hän ei tuomitse takinkääntöä, vaan katsoo sen olleen pakon sanelemaa. Suuret päätökset tehtiin meidän puolestamme ja meitä kuulematta.
Tämän viimeisen, kolmannen autonomian hän tosin kokee meidän valinneen itse. Maantieteellinen asemamme ei kuitenkaan ole muuttunut miksikään, mikä vaatii, että suhteet Venäjään on pidettävä kunnossa.
”Asianlaita toki korjaantuu takinkäännöllä. Joku viisas on joskus kuvannut meitä kansana, joka oppi siirtämään nuotiopaikkaansa suurvaltojen välissä. Se on hyvä tiivistys historiastamme.”
Teksti Jauri Varvikko