Pääkirjoitus – Muutosten kesä
Kuntavaalitohina enteilee koronanjälkeistä elämää. Tanotorvi on läpikäynyt lukemattomia vaaleja vuosien varrella. Laskin, että olen taittanut kunnallisvaali-ilmoituksia vuodesta 2000. Se pitää sisällään kuudet vaalit. Lehti-ilmoittelun perusteella näyttää, että vuosien 2012 ja 2017 vaalit olivat hyvin vaisut. Mitä tuolloin tapahtui?
Demarien kannatus Helsingin vaalipiirissä lähes romahti vuodesta 2004, eikä ole palautunut sen jälkeen ennalleen. Vuonna 2017 se sai kaikkien aikojen pienimmän määrän paikkoja valtuustoon. Kokoomus on tehnyt vuosien varrella tasaista tulosta, eikä sen paikkamäärät ole paljon heilahdelleet. Vihreätkin ovat takoneet viimeiset 20 vuotta hyvin samanlaisia lukuja. Kepusta taas ei pääkaupunkiseudulla ole ollut haastajaksi koskaan.
Mikä puolue on siis ollut muutoksentekijänä? Vasemmistoliitto kasvatti selvästi vuosina 2012 ja 2017 valtuusto-osuuttaan, mutta nyt puhutaan vain muutamista prosenteista. Tilastollisesti katsottuna kaikki demarien menettämät äänet näyttävät menneen perussuomalaisille. Se kertoo siitä, että demarit eivät ole kyenneet kosiskelemaan enää duunareita. Etenkin vähemmän koulutetut miehet ovat rymistelleet ulos puolueesta ja antaneet äänensä konservatiivisille persuille välittämättä oikeisto-vasemmistoakselista.
Demarien halu tehdä kahden raiteen politiikkaa on ollut nihkeää, mikä on saanut demarien konservatiivisemmat kannattajat hyppäämään ulos junasta. Esimerkiksi Erkki Tuomioja on todennut, että puolue on valinnut tietyn liberaalin arvolinjan, josta ei luovuta, mikä muistuttaa Ruotsin demarien pääministerin Stefan Löfvenin näkemyksiä. Ruotsissa demarit ovat kyenneet tekemään vuoden 2018 valtiopäivävaalien surkean tuloksen jälkeen kannatusluvuissa comebackin, mutta kannatuksen jatkuvuus ei ole itsestäänselvyys, sillä sielläkin moderaatit ja ruotsidemokraatit hengittävät vahvasti niskaan.
Kokoomukselle kahden raiteen politiikka ei ole muodostunut ongelmaksi, vaan puolueen sisään ovat mahtunut hyvin niin liberaalit kuin konservatiivitkin. Helsingissä konservatiivien Wille Rydman on pystynyt pitämään kokkarien konservatiivikannattajat mukana rivissä ja Jan Vapaavuori on voinut luotsata kaupunkia liberaalien toiveidensa mukaisesti. SDP ja kokoomus ovat samassa tilanteessa suhteessa perussuomalaisiin kuin heidän sisarpuolueensa Ruotsissa, mutta siellä vuotoa ruotsidemokraatteihin on tapahtunut myös maltillisen kokoomuksen leiristä, toisin kuin meillä.
Nyt pääkaupunkiseudun demarit tuntuvat olevan tosissaan liikkeellä, mutta riittääkö se? Kokoomus on kirinyt demarien kannatuksen kiinni koko maassa ja demarien kannatus Helsingissä ei näytä viime galluppien perusteella vakuuttavalta, vaikka halu nousta Helsingin kaupungin johtoon on vahva. Vihreiden ja kokoomuksen vaalitulos tulenee olemaan jotakuinkin samanlainen kuin edellisissäkin vaaleissa, joten demarit ovat monelta osin riippuvaisia siitä, mikä on vaalien äänestysprosentti. Saavatko he hiljaiset äänestäjät liikkeelle vai ei.
En ole mikään ennustajaukko, mutta perussuomalaisten vaalipanostus on jäänyt mielestäni Helsingissä vaisuksi ja on pitkälti Jussi Halla-ahon kannatuksesta riippuvaista. Johtuuko se vaalien siirrosta ja vaaliväsymyksestä, ja sen myötä kampanjan pettämisestä, mutta heidän jo syksyllä alkanut kampanjointinsa tuntuu hieman nuutuneen. Sillä ei välttämättä ole kuitenkaan alentavaa vaikutusta itse tulokseen. Persuilla on paljon piilokannatusta, jota ei tuoda julkisesti esiin ja joka ei ole näkyvyydestä riippuvaista.
Kävi vaaleissa miten hyvänsä, elämä jatkuu ja entistä valoisampana, sillä koronapandemian hiipuminen mahdollistaa vilkkaan kesän odotuksen ja avaa jälleen taas kaikki ovet ja palvelut. Yli vuoden kestänyt hiljaiselo saanee ihmiset rientämään turuille ja toreille kuin lehmät laitumelle. Odotettavissa on yksi mieleenpainuvimmista kesistä, vietettiin se sitten maalla, kaupungissa tai ulkomailla.
Toivotan nautinnollista kesää ja lomaa kaikille lukijoille!
Jauri Varvikko
jauri.varvikko@eepinen.fi