Uuden edessä – Yhteisellä tiellä
Muutin Malminkartanoon opiskelija-asuntoon 18-vuotiaana. Itsenäistyminen lapsuudenkodista ja tutustuminen uuteen kotiseutuun Kaarelassa jännittivät aluksi. Pian liikuin Mätäjoen maastossa, Malminkartanossa ja Kannelmäessä eksymättä. Opinnotkin edistyivät. Tutustuin lähelläni asuneisiin ihmisiin. Huomasin, etten ole yksin ihmettelemässä maailman menoa. Löysin tekemistä uudesta kotiseurakunnastani: Järjestimme opiskelijoina teemallisia illanviettoja nykyisessä Malminkartanon kappelissa, ”tuvassa”. Perustimme näytelmäkerhon ja kutsuimme ystäviämme mukaan toimintaan. Yhteys toisiin loi kerran iloisesti uutta. Monenlaiset ”Tule tupaan”-illat ja kartsakirkot syntyivät kaipauksesta, luottamuksesta ja halusta viettää aikaa yhdessä muiden kanssa.
Minut valittiin 15.3. Kannelmäen seurakunnan 4. kirkkoherraksi. Lämmin kiitos onnitteluista. Onnittelukorteissa käytettiin nimitystä kirkkoherra electa eli kirkkoherraksi valittu nainen. Valittuna miehenä termi olisi latinankielellä electus. Seurakunnan johtajan virallinen nimitys muutetaan vielä tulevaisuudessa sukupuolineutraaliksi. Ruotsinkielinen nimitys kyrkoherde kääntyisi joustavasti kirkkopaimeneksi, laumansa kaitsijaksi. Paimen kaitsee laumaansa palvellen: Se on oivallinen malli johtamiseen myös kirkolliselle mammalle.
Paimenen esikuvana Jeesus puhuttelee meitä: ”Ette te valinneet minua, vaan minä valitsin teidät, ja minun tahtoni on, ette te lähdette liikkeelle ja tuotatte hedelmää, sitä hedelmää joka pysyy. Kun niin teette, Isä antaa teille kaiken, mitä minun nimessäni häneltä pyydätte. Tämän käskyn minä teille annan: rakastakaa toisianne” (Joh. 15:16-17).
Olemme rakkaita, valittuja ja kutsuttuja Jeesukselle. Voisimmeko olla tätä toisillemme korona-ajan jälkimainingeissa?
Korona-aikana seurakunnassa on toimittu tarpeiden mukaisesti. Olemme yhteisönä totutelleet käyttämään maskeja ja noudattaneet turvavälejä. Rakastavaiset ovat päässeet vihille. Kastejuhlissa, saatoissa ja jumalanpalveluksissa sydämet ovat sykkineet saman tilanteen äärellä paikan päällä ja etäyhteyksin. Nuoret ja aikuiset ovat käyneet rippikouluja. Erilaisia viestintäkanavia käyttävät ovat tukeneet toisiaan. Yhteydenpitojen määrä on jopa kasvanut koronaa edeltävästä ajasta. Diakonityössä auttavalle kohtaamiselle on ollut tasainen tilaus. Yksinäisiin on etsitty yhteyttä muistamisin ja evästäen jopa ruokaherkuin. Kirkko on ollut kauttamme siellä, missä on noudatettu paimenen käskyä.
Ohjeistuksien mukaisesti palaamme vähitellen lähiyhteyksiin seurakuntaelämässä. Seurataan nyt levollisin mielin ajankohtaisia tiedotteita.
Tanotorvessa on kirjoitettu vuosikymmenten ajan ansiokkaasti elämästä Kaarelassa. Seurakunnan palstakirjoituksissa on rohkaistu kaarelalaisia osallisuuteen ja kerrottu, mitä seurakunnassa tapahtuu. Tätä linjaa jatkamme Kannelmäessä yhteistyössä Pitäjänmäen seurakunnan kanssa. Koronan kurittamina kaipaamme uudenlaista saavuttavaa yhteisöllisyyttä. Millaista se voisi olla? Minkälaisessa toiminnassa olet ollut jo osallisina ja mitä tekisit jatkossa? Kerro tästä paimenillesi ja anna äänesi kuuluviin tulevissa kirjoituksissamme. Uskalla solmia yhteys. Olemmehan me kaikki uuden edessä.
Virpi Koskinen
kikkoherra electa
Kannelmäen seurakunta
virpi.koskinen@evl.fi
Yhteisellä tiellä on Kannelmäen ja Pitäjänmäen seurakuntien uusi palsta.