Tanotorvi Kaarelan ja lähi-alueiden paikallislehti.

”Ei tunnu joululta.” Näin olen kuullut monien toteavan ja olenpa saattanut sanoa niin itsekin. Mitä sitä silloin kaipaa, kun joulu ei tunnu joululta?

Miltä joulu sinusta tänä vuonna tuntuu? Kaipaatko menneiden joulujen tunnelmaa? Ihmisiä, jotka ovat kuuluneet jouluihisi? Ehkä kaipaatkin joulua, jota et vielä ole kokenut. Tai ehkä tunnet, ettei surun, menetysten, taakkojen ja monien odotusten keskellä voi saavuttaa joulun tuntua. Saatat olla niitä, jotka inhoavat joulua ja toivovat, että se menisi nopeasti ohi. Tai ehkä olet niitä ihmisiä, jotka odottavat joulua malttamattomasti ja nauttivat kaikenlaisista valmisteluista, niitä joille joka päivä saisi olla joulu. Tunteet ovat totta. Inho ja into ovat molemmat ok. Sekin on totta, että jouluun kuuluu ilo. Sen on Jumala enkelin kautta meille ilmoittanut.

Tunteet tulevat ja menevät. Ne tarttuvat ja välittyvät, valtaavat ja täyttävät mielen, tuntuvat koko kehossa ja kiertävät ajatuksissa. Jotkut tunteet viiltävät tai pakahduttavat. Joskus ne kutkuttavat, keventävät ja helpottavat, pehmentävät koko olemista. Tunteita tutkitaan ja analysoidaan. Joskus ne tukahdutetaan. Niitä säädellään, näytetään ja piilotetaan. Tunteet saavat toimimaankin.

Tunnistatko tunteesi? Perustunteiksi nimetään usein ilo, suru, pelko, suuttumus, inho ja hämmennys. Ja niihin liittyy lukemattomasti muita tunteita. Ei niistä aina saa kiinni tai löydä niille nimeä. Kuitenkin sanotaan, että tunteiden tunnistaminen on tärkeää. Tunteet opettavat meistä itsestämme. Tunteet ovat mukana kaikessa ihmisten välisessä vuorovaikutuksessa.

Kertomuksessa ensimmäisestä joulusta mainitaan kaksi tunnetta: pelko ja ilo. Paimenet pelästyvät, heidät suorastaan valtaa pelko kun enkeli yhtäkkiä ilmestyy keskelle yön pimeää. Enkeli kuitenkin sanoo: Älkää pelätkö. Teille, meille kaikille on syntynyt Vapahtaja. Paimenet lähtevät enkelien ohjeiden mukaan etsimään vastasyntynyttä Jeesusta. He löytävät Pyhän perheen. Kohtaaminen enkelin kanssa saa paimenten pelon väistymään. Tilalle tulee ilo. Ja into päästä liikkeelle kertomaan tapahtumista myös muille. Iloa tekee mieli jakaa.

Muiden jouluevankeliumin henkilöiden tunteet jäävät arvailujen varaan. Voimme eläytyä Jeesuksen vanhempien tilanteeseen. He ovat matkalla, kaukana kotoa ilman majapaikkaa ja laskettu aika on lähellä. Hankala tilanne. Tunteissa liikkuu varmasti epävarmuutta ja jännitystä, hämmennystä ja ehkä pelkoakin. Siihen todellisuuteen syntyy joulun lapsi.

Joulun lapsi Jeesus on Jumalan Poika ja ihmisten auttaja. Hänellä on valta vapauttaa meidät ottamaan joulu vastaan siinä missä olemme, kaikkine tunteinemme, kaikkine kaipauksinemme. Saat joululahjaksi vapauden tuntea joulun sellaisena kuin se sinulle on totta. Olet vapaa suorituspaineista. Ole rauhassa tunteidesi kanssa.

Jouluiloa. Sitä me usein toivotamme. Jouluilo on enemmän kuin iloiset tunteet, kepeä mieli tai menneiden kaiho. Joulu menee tunteisiin, mutta ei pakota jouluihmiseksi. Jouluiloon mahtuu kokonainen tunteva ihminen. Jouluilo voi olla vaikka sitä, että erilaisin tunteinemme elämme joulunpyhät sovussa ja rauhassa toistemme kanssa. Kiitollisuuden aihettakin on siinä, että taas päästiin jouluun. Jouluilo voi olla sitäkin, että yksinkertaisesti otamme joulun sanoman vastaan. Sen merkitystä voi sitten tunnustella ja ihmetellä läpi elämän.

Joulu tuntuu olevan sydämenasia. Suositussa joululaulussakin sanotaan: ”Sydämeeni joulun teen ja mieleen hiljaiseen taas Jeesus-lapsi syntyy uudelleen”. Sitä laulaessa voi tuntea hellyyttä ja rauhaa. Ehkä sydämen jouluun ei tarvitakaan muuta kuin hetki hiljaisuutta ja uskoa, että Jumala on lähellä ja tahtoo meille hyvää.

Tiittu Paju
Kirjoittaja on Kannelmäen seurakunnan tiedottaja, joka rakastaa joulua, joulumusiikkia ja valoa pimeyden keskellä.