Pidä huolta niistä, jotka päätöksissään horjuu – Mutsi ja lähiön lumo
Maailman monimutkaisuus tulee päivä päivältä selvemmäksi. Päivittäin on tehtävä erilaisia päätöksiä jatkuvasti. Pieniä ja isoja. Päätöksiä pienten ihmisten puolesta. Päätöksiä aikuisten asioista. Päätöksiä pienen pienistä asioista, turhamaisistakin. Joskus päätöksiä on tehtävä niin paljon, että ei vaan jaksa. Tekee vaan jotain, että pääsee eteenpäin elämässään.
Eräänä päivänä hoidin asioitani urakalla Helsingin keskustassa. Oli vielä hieman aikaa ennen seuraavaa työtapaamista, joten päätin äkkiä hakea tavaratalosta ripsivärin ja kasvovoiteen. Ei ollut sittenkään mikään pikavisiitti kauppaan. Ai mikähän näistä tämän merkin tuotteista sopisi parhaiten minulle? Ostaisinko tuuheuttavaa? Ripsiä pidentävää? Katsetta tehostavaa? Viimeistelyharjalla varustetun pakkauksen? Kello kävi, joten otin vesiliukoisen, mustan ja tuuheuttavan.
Siirryin rasvaosastolle. Katselin purkkeja ja avulias myyjä porhalsi paikalle. Kosteuttavaa voidetta siis? Myyjä kertoi, että hyllyn vasemmassa laidassa olivat sp-voiteet, keskellä sekaiho ja oikealla hyvin kosteuttava couperosa-ihon tuote. Olin jo pyörryksissä ripsivärien valinnasta enkä tiennyt mikä on SP-voide. Otin hyvin kosteuttavan voiteen ja lähdin kassalle. Huh, miten uuvuttava kauppareissu.
Sain myöhemmin selville, että sp tarkoittaa aurinkosuojaa. Tuttava kertoi, että hänen mennessään taannoin ostamaan ripsiväriä oli myyjä kysynyt, että mihin tarkoitukseen tuote tulisi. Että näin. Ilmeisesti myyjä ei ajatellut niin kuin vaikka minä, että ripsiväri on hammastahnan kaltainen yleistuote, jota käytän arjessani. Kaikki on hyvin, jos en saa allergista reaktiota aineesta, muuten ei ole niin väliä. Seuraavan kerran kun on ripsiväriä ostettava, muistan tuskin, että tämä nyt valitsemani tuuheuttava ei ollut ihan kymppi, mutta on ihan ok ja käytettävä.
Onko se nyt ihme, ettei päätöksenteko isoista asioista meinaa sujua, kun arjen pienet päätökset vievät kapasiteetin? Tilanne eskaloituu niin, että jäätelökioskilla valitsee vaniljatötterön aidolla vohvelilla, koska ei vain pysty päättämään kaikista vaihtoehdoista. Kotona väsyneenä etsii illan ratoksi suoratoistopalvelusta katsottavaksi jotain tv-sarjaa tai elokuvaa, millä nollata pään. Ei pysty, vaihtoehtoja on paljon. Liikaa. Ei pysty tekemään valintoja, koska ei oikein pysty keskittymään ja rauhoittumaan asian ääreen. Ei mistään ohjelmasta yleensä sekunnissa selvene, onko se hyvä vai ei. Jos menee liian monimutkaiseksi, on vain helpompi pistää koko niin sanottu lennonjohtotorni kiinni ja tarttua lähimpään kirjaan. Ehkä jo kerran luettuun dekkariin, jonka juoni ei kokonaan muistu mieleen.
No mutta, äkkiähän se on taas kauppareissu. Juustohyllyllä iskee taas tenkkapoo. Mitä juustoa ostan? Vaihtoehtoja on liikaa. Nälkäkin jo on, pitäisi päästä evästelemään aika pian, joten mitä turhaan kupata juustohyllyn edessä. Onneksi tässä tilanteessa on hakukriteerit, jotka kaventavat mahdollisia vaihtoehtoja hallittavampaan määrään. Pitäisi olla laktoositon, ei voi olla homejuusto, ei liian isoja reikiä juustossa, ei sitä yhtä mitä kerran syötiin ja siinä oli kauhea sivumaku. Mieluiten sellainen juusto, jota kaikki perheessä syövät. OK, päädyn varmaan valintaan.
Ja kun sitten on kauppa koluttu ja valittu kotimaisten ja ulkomaisten tuotteiden välillä, luomun ja ei-luomun välillä, vastuullisesti kalastetun kalan tai jonkun muun välillä. On päästy kassalle ja huomattu kauppakassin unohtuneen kotiin. Otetaanko siis paperikassi, muovikassi vai kestokassi? Kun vihdoin ollaan kotona, niin tuntuu aika vaikealta alkaa kilpailuttaa sähkösopimuksia paremman hinnan tai ekologisemman elämän vuoksi. Pidetään vaan tämä firma mikä ennenkin.
Jaa mitenkäs se keittiöremontti, tehdäänkö jotain? Ei. Mitään isoa ei tee mieli päättää, kun pienissäkin on hankaluuksia. Ihan jo sekin, että mitä laittaisi huomenna päälle? Onko puhtaita vaatteita? Sukkapareja? Ymmärrän Anssi Kelaa hänen vaatevalinnoissaan. Jos kaikki vaatteet ovat mustia, ei yllätyksiä satu. Ei tarvitse päätöksissä horjua.
Karolina Lamroth
Kirjoittaja rakastaa musiikkia ja lukemista, on MLL Kannelmäen yhdistysaktiivina aina pienten puolella ja toivoo maailmanrauhaa.