Asiakas luulee olevansa oikeassa
Minusta on tullut valittaja. Erityisesti kohteenani ovat olleet kukkakaupat. Lounasruoasta ja kalatiskin tuotteistakin olen valittanut. Netissä tapahtuva valitus tekee kaiken helpoksi. Ei tarvitse pelätä kasvojen menettämistä, jos kaupan tiskillä tai kassalla suureen ääneen selittäisi saaneensa edellisellä kerralla ala-arvoisen tuotteen ja myyjällä olisikin uskottava selitys. Siinä sitten häpeäisin.
Joudun myöntämään ja ihmettelemään miten kohteliaasti ja sovittelevasti valituksiini on vastattu. Kun ostin samana päivänä kukkakauppaan tulleen auringonkukkakimpun ja kotiin tullessa yksi kolmesta kauniista kukasta oli täysin nuukahtanut, päätin valittaa. Saman oli tehnyt moni muukin. Yrittäjän valitus lähti Hollantiin, mistä kukat olivat tulleet.
Hämmentävin selitys tuli Tuusulasta Lottamuseosta. Ensin kerrottiin että henkilökunnan kanssa oli kesällä ongelmia. Mutta tietämättämme olimme syöneet lottien ohjeilla tehtyä ruokaa. Emme ymmärtäneet miten erilaista ruoka on kun sitä ei valmisteta yltäkylläisissä olosuhteissa. Tulevan talven erilaista elämää varten hyvää harjoittelua.
Mietin voinko asentaa parvekekukkiini kaamosvalot ja samaan aikaan käyn katsomassa kauden huikeita musikaaleja enkä ollenkaan ajattele sähkön kulutusta. Helsingin Kaupunginteatterin Priscilla, aavikon kuningatar täyttää ennakko-odotukset ja osin myös ylittää ne. Luvassa oli bilemusikaali. Priscillan bileet ovat äänekkäitä, värikkäitä, yllätyksellisiä ja huikeiden valojen uskomatonta leikkiä. Samuel Harjanteen ohjaama Priscilla kertoo kolmesta taiteilijasta – heistä kaksi drag queeniä ja yksi transnainen, jotka töiden puuttuessa yhdistävät voimansa ja taitonsa ja lähtevät huonokuntoisella bussilla valloittamaan Australiaa. Stephan Elliottin ja Allan Scottin käsikirjoittama musikaali perustuu 1994 ensi-iltansa saaneeseen elokuvaan. Helsingin esityksestä kiitokset kuuluvat hienolle koreografialle, lavastukselle, ääni- ja valosuunnittelulle, puvustukselle, naamioinnille, muusikoille, tanssijoille, näyttelijöille ja ennen kaikkea Clarissa Jäärnille, Lauri Mikkolalle ja Niki Rautènille.
Tampereen Työväen Teatterin Momentum 1900 on Sirkku Peltolan ja Heikki Peltolan rakentama huikea tarina Suomen osallistumisesta Pariisin maailmannäyttelyyn vuonna 1900. Venäjän vallan alainen maankolkka saa hienon tilaisuuden esitellä taidettaan ja osaamistaan. Eniten musikaalista saa irti, jos edes vähän tietää ajankohdan tapahtumista ja poliittisesta tilanteesta. Mielenkiintoinen sekoitus on asetelma, missä valtaosa roolihenkilöistä Martti Suosalo kuvanveistäjä Ville Vallgrenina joukon johdattelijana on ”oikeita historian henkilöitä” ja musikaalin rakastavaiset fiktiivisiä henkilöitä.
Toisilleen kipakasti naljaileva iäkäs aviopari, vuosikausia kotoa poissa pysynyt tytär, teini-ikäinen poika, kuikkien äänet ja loppukesän satoisa luonto. Kaiken yllä leijuu haikeus kesän loppumisesta ja sen ohella myös tieto oman elämän rajallisuudesta. Helsingin Kaupunginteatterin Areena-näyttämöllä tämä kaikki ja paljon muuta Ernest Thompsonin 1979 kirjoittamassa näytelmässä Kultalampi. Kultalampi on tuttu elokuvasta ja monista teatteriesityksistä. Tarinan ajattomuus ja koskettavuus eivät ole kadonneet tai menettäneet merkitystään. Kultalammen keskeisissä rooleissa loistavat Ethelinä Heidi Herala ja Normanina Juhani Laitala. Ethel kantaa huolta miehensä horjuvasta terveydestä ja yrittää suhtautua ymmärtäväisesti tämän muistihäiriöihin. Kultalammen pariskunta on jo hieman kyllästynyt liian tuttuna etenevään elämäänsä. Lopun pohdinnat kuolemasta ja sen väistämättömyydestä lohduttivat ja kannattelivat koko esitystä. Näytelmästä oli helppo pitää. Verkkaisuus jätti hyvän olon.
Jos näytelmän nähtyään tai muutenkin jää miettimään miten oma vanhuus sujuu, kannattaa tulla Pitäjänmäen kirkolle keskiviikkona 5.10. klo 11. Silloin vietetään vanhustenviikon juhlaa Parempaa ikää Konalassa ja Pitäjänmäellä. Ylilääkäri, geriatri Maritta Hyvärinen kertoo mistä on hyvä vanhuus tehty. Esitelmän ja taukojumpan jälkeen on tarjolla lounas (hinta 7 euroa) ja klo 13 alkaa konsertti: Niina Lahtinen, sopraano; Jussi Vänttinen, baritoni ja Kylli Ahola, piano.
Leena-Maija Tuominen