Toisinajattelija – Pari Ohoa ja muutama Ähäkutti
Näin vuoden alkupuolella on hyvä hiukan palauttaa mieleen mitä on tullut kirjoiteltua.
Ohojen puolelle voisi ainakin laskea itsenäisyysaiheisen kirjoituksen siltä osin, että sanoin että Suomessa ei olisi ollut valmiuksia elintarvikkeiden säännöstelyyn vuonna 1917-1918. Tässä erehdyin, nimittäin kyllä oli, ja läskimahaisinkin helsinkiläisporvari menetti painostaan maailmansodan vuosina pari-kolmekymmentä kiloa. Säännöstelystä huolimatta helsinkiläiset saivat tottua noin 40 tunnin viikottaiseen jonotukseen per perhekunta elintarvikkeita saadakseen. Tätä taustaa vastaan on vielä helpompi ymmärtää, kuinka heikon elintarviketilanteen on pitänyt oikein ollakaan alimmissa tuloluokissa, varsinkin kun vielä linnoitustöiden loppuminen sai aikaan työttömyyttä.
Täällä pohjantähden alla-kirjaa pidetään jonkinlaisena kokonaisnäkemyksenä punakapinasta eli veljessodasta, mutta täytyy sanoa, että kun tapahtumat kumminkin lähtivät Helsingistä, niin kokonaisnäkemys se ei ole, koska se ei kerro tapahtumista sieltä mistä rähinä sai alkunsa. Helsinkiläinen kokoava kaunokirjallinen teos jää ikuisiksi ajoiksi puuttumaan, sillä joku Sofi Oksanen tai Kjell Westö ei sellaista pysty tekemään. Silloinen tilanne on kuviteltavissa, mutta kuvitelma heijastaa kuvittelijan mieltä yhtä paljon kuin silloista todellisuuttakin.
Ja edelleenkin olen siis sitä mieltä, että heikko elintarviketilanne viime kädessä aiheutti koko kapinan.
Toinen Oho tulee siitä, että olisimme nyt erikoisessa tilanteessa, mikäli olisimme aikoinaan ostaneet Karjalan ja Petsamon takaisin Jeltsiniltä, ja jota siis jossain aiemmassa kirjoituksessani kaipailin. Presidentti Koivistohan ei tällaisista projekteista ollut ollenkaan innoissaan, vaan halusi mieluummin käyttää jokseenkin vastaavan summan rahaa inkeriläisten ”auttamiseen”, ”paluumuuttamisen” avulla. No, inkeriläinen asutus ainakin on tuhottu Venäjällä päätöksen ansiosta, ja kenties jotain hyvää on siitäkin projektista tullut, vaikken olekaan hyvistä puolista tietoinen.
Putinin yllättävien toimien perusteella voi nyt olettaa, että ajateltua hankalampiakin karikkoja olisi Karjalan ja Petsamon takaisin lunastamisessa ollut. Sikseensä se olisikin ollut tehtävä muodostamalla niistä erikoistalousalue, jolla olisi ollut omaa lainsäädäntöä Hong Kongin tapaan. Sotilaallisesti tilanne kumminkin olisi nyt hankala, sillä vaikka alue kuuluisi Suomelle, sen aseellinen puolustaminen olisi hankala rasti, jos Putin katsoisi nyt, ettei Jeltsinin tekemien tekemien sopimusten noudattaminen ole enää kiinnostavaa. Samahan toisaalta koskee Ahvenanmaankin puolustamista, maahamme kuuluisi siinä tapauksessa molemmin puolin demilitarisoituja alueita.
Kysymysmerkkien puolelle pitää laskea myös jo aikaa sitten kirjoittamani ”Euro valkosipulilla”. Siinä kaavailin olevan todennäköistä, että kansa Kreikassa ei suostu äänestämään puoluetta, jotka lupaa maksaa lainat takaisin. Ja näin taitaa käydä. Ihmeellistä, että tällainen tavis pystyy aavistamaan kehityskulun, joka tulee ihan yllätyksenä koko Euroopan päättäjille ja talousasiosta vastaaville.
Nöyrä olettamukseni onkin, että ainakin Saksan päättäjät ovat asian oivaltaneet jo heti alusta, mutta koska kyseessä ovat olleet Kreikan Saksan pankeilta otetut velat, niin ne on ollut mukavinta maksattaa yhteisvastuullisesti, jotteivät ne kaatuisi yksin Saksan veronmaksajille. Kreikkaan toimitetut mersut ovat olleet myös saksalaisella velkarahalla rahoitettuja, joten siltäkään osin Kreikkaa ei ole heti voitu päästää selvitystilaan. Onpa Kölnin lähellä tekeillä olleet Kreikan merivoimien uudet sukellusveneetkin ollut hyvä toimittaa ja maksattaa yhteisesti ennenkuin ostaja ojentaa tyhjät kämmenet. Joten, vaikka meillä ei ole omia sukellusveneitä, niin olemme kuitenkin olleet mukana rahoittamassa sellaisen maan sukellusveneitä, jonka pahin vihollinen on toinen natomaa, Turkki. Ja nyt, kun lainat jäävät asiallisesti ja olennaisesti maksamatta, tulemme loppupelissä olemaan sukellusveneiden lahjoittajia. Joo, olkaa hyvät vaan siellä Kreikassa, laitetaanko tulemaan muutama Suunnon kompassikin kaupanpäällisiksi?
Toinen Kysymysmerkki pitää esittää siitä, miten päättäjät eivät käsitä sitä, että deflaatiopeikkoa pakoon juoksemalla tulee vielä isompia peikkoja vastaan. Euroopan keskuspankin johtaja Draghi uhoaa tekevänsä mitä tahansa (whatever it takes) pelastaakseen euron, mutta vastaavan lupauksen tekivät kyllä Neuvostoliitonkin johtajat. Jos talous kaatuu, se kaatuu, uhoamisesta huolimatta. Kaatumisen vaihtoehtona meille on tiedossa laihoja vuosia ja elintasokuilun repeäminen viisaan Ruotsin ja tyhmän Suomen välille.
Euroopassa sen sijaan, että sallittaisiin markkinoiden korjausliike, syötetään vain lisää rahaa pelureille. Euroopan keskuspankin ja sen johtajan laman vastaisia toimia tekisi mieli verrata Suomen 90-luvun lamaan. Jos Draghin oppeja olisi silloin noudatettu, SKOP olisi edelleen pystyssä, nyt suurimpana pankkina, ja vastuullisemmin toimineet muut pankit olisivat pienempiä. Silloista kiinteistöjen hintakuplaa ei olisi puhkaistu, vaan markkoja olisi painettu sellainen määrä, että kaikkiin asuntoihin olisi lopulta löytynyt ostaja. Korot olisi asetettu nollaan, jolla olisi varmistettu valuuttapako ja se ettei pääomaa olisi ohjannut mikään taloudellinen lainalaisuus.
Jos pankkijärjestelmää pidetään liike-elämän verenkiertona, niin Draghi haluaa antaa potilaalle reilun tujauksen vettä verenkiertoon. Mahtaneeko potilas parantua?
Esko Karinen
Lähde sisällissodan osalta: Samu Nyström: Helsinki 1914-1918, toivon pelon ja sekasorron vuodet