Tanotorvi Kaarelan ja lähi-alueiden paikallislehti.

Björn Wahlroos esitteli 12.3. Helsingissä uuden kirjansa ”Talouden kymmenen tuhoisinta ajatusta”. Mikä Suomen taloudessa on on epäonnistuttu? Sanoma: ”Paljon”. Ensinnäkin Suomea vaivaa sama ongelma kuin muuta Eurooppaa: ei ole ymmärretty globalisaatiota. Kehittyvien maiden miljardi uutta ihmistä kilpailee nyt samoista työpaikoista kuin eurooppalaisetkin. Eikä vain työpaikoista, vaan myös verotuloista. Kun verotulot ovat alkaneet vähentyä, monet maat Euroopassa ovat vastanneet siihen nostamalla varoasteita ja se on kehnoa valintaa. Wahlroos ihmettelee suomalaispoliitikkojen lyhyitä leikauslistoja. Julkisen sektorin leikkaustarve on kymmenen miljardia euroa, mutta listoilta löytyy vain pari miljardia euroa. Ongelmien kokoluokkaa ei ole haluttu tai kyetty ymmärtämään.

Wahlroosin kritiikki:

– Suomelle olisi ollut parempi olla liittymättä euroon.

– Jos verotus pusketaan niin korkealle kuin se Suomessa on, niin ei ole ihme, että ihmiset valitsevat vapaa-ajan.

– Meidän ongelmamme ovat kasvunpuute ja tulevaisuuden toivon puute.

Wahlroosin kirja on kuin historiikki, mutta samalla myös opastusta parempaan!

*  *  *

Eräs neropatti HS-lehdessä 12.3.2015 kertoi ja jätti vaatimuksen, että vuodesta 1918 riittää kuvaussanana ”sisällissota”, eikä ole syytä elämöidä sanalla ”vapaussota”. Kun vuonna 1918 juuri itsenäistyneessä Suomessa tapahtui hirveitä, niin kyllä kyse oli aseellisesta kapinasta laillista yhteiskuntajärjestelmää vastaan, mihin punakapinallisille aseet lahjoitti Neuvosto-Venäjän Lenin.

Leniniläisten tavoitteena oli yksipuolue, kommunistinen Suomi, Eiväthän ylioppilaat (tulevat jääkärit) marraskuun  lopulla 1914 vannoneet Ostrobotnialla valaa omia kansalaisiaan vastaan, vaan sotavoimanilaskoulutuksen lopettaa Venäjän yli 100 vuoden laiton miehitys. Ja sekin onnistui talvella että keväällä 1918 ja taistelun nimi oli Vapaussota.  Vieras miehitys oli poisssa Suomesta 16.5.1918, kuten Suomen Armeijan ylipäällikkö Mannerheim asian ilmaisi Helsingissä lailliselle hallitukselle. Laillisen hallituksen tammikuussa 1918 antama tehtävä oli suorittu. Suomi oli vapaa.

”MIEKKAILIJA” ensi-ilta oli 13.03. Ohjaus: Klaus Härö. Käsikirjoitus: Anna Heinämaa. Näyttelijät: Märt Avandi ja Ursula Ratasepp.

Nuori tuntematon mies, Endel, saapuu Viroon Haapsaluun 1950-luvun alussa. Hän on jättänyt taakseen Leningradin valtion urheiluyliopiston pakoillakseen Neuvostoliiton salaista poliisia. Haapsalussa hän saa viran opettajana ja alkaa vetää lapsille urheilukerhoa. Endel alkaa vihkiä lapsia suureen intohimoonsa – miekkailuun. Tämä ajaa hänet törmäyskurssille koulun rehtorin, kommunistisen byrokraatin kanssa. Endel oppii rakastamaan ja pitämään huolta lapsista, joista suuri osa on neuvostomiehityksen jäljiltä orpoja. Miekkailusta muodostuu lapsille itseilmaisun muoto ja Endelistä heille miehen malli. Rehtori selvittää Endelin taustan. Lapset haluavat lähteä Leningradiin valtakunnalliseen koululaisten miekkailuturnaukseen. Endel joutuu tekemään valinnan; viekö hän lapset Leningradiin ja riskeeraa oman vapautensa vai aiheuttaako hän heille pettymyksen valitsemalla oman turvallisuutensa ja ikuisen pakoilun.

Elokuvan tuottivat Kai Nordberg ja Kaarle Aho Making Movies Oy. Elokuvan levittää Nordisk Film. Pääsiäisenä tuli uutistieto Hollywoodista, että  sikäläinen filmien suurlevittäjä on ottanut Miekkailijan koko maailman levitykseensä! Onnittelut Klaus Härö.

Pekka Vanhala