Kanneltalo kutsuu
Edellisessä Tanotorvessa (4/2018) lehden päätoimittaja Jauri Varvikko ja alueellamme työskentelevä yhteisötaiteilija Nella Keskisarja kritisoivat Helsingin kaupungin toimintaa erityisesti asukasosallisuuden näkökulmasta. Molemmilta tuli kritiikkiä Malminkartanon junatunnelin taiteelliseen linjaukseen ja tätä edeltäneeseen prosessiin.
Keskustelimme aiheesta alueemme nuorisopalveluiden toiminnanjohtajan Lauri Hiltusen kanssa. Sekä Keskisarjan että Varvikon kritiikit osuivat Malminkartanon tunnelin osalta paljolti toimintakulttuuriin ja kysymykseen: miksi kaupunkilaisia ei otettu päätöksentekoon mukaan? Tähän palautteeseen Hiltunen haluaa antaa vastineensa: Helsingin kaupungin nuorisopalveluilla on yhtenä tärkeimpänä periaatteena alueellisessa työssään se, että toimitaan julkisesti ja asukkaiden kanssa yhdessä. Tätä periaatetta pidettiin myös Malminkartanon tunnelin maalaamistyössä keskiössä. Ennen kuin maalaustyöt pistettiin käyntiin, järjestettiin taitelijahaku, jonka kautta pyrittiin löytämään taitavia, monen eri tyylilajin edustajia mukaan kokonaisuuden toteuttamiseen. Tämä taiteilijahaku oli avoin ja tiedotustyötä tehtiin näyttävästi mm. alueemme someverkostoissa. Taiteilijavalinnoissa painotettiin taiteellisten arvojen lisäksi paikallisuutta eli kutsussa pyydettiin erityisesti paikallisia taiteilijoita tulemaan mukaan. Avoimen haun jälkeen teokset ja tekijät valikoituivat mukaan valitsijaraadin päätöksen kautta. Tätä raatia lähdettiin rakentamaan siten, että kaupungin työntekijöiden lisäksi mukaan toivottiin paikallisnäkemystä. Tämä toive ei valitettavasti toteutunut täysin suunnitellusti, sillä erääseen paikallistoimijaan otetusta useasta yhteydenotosta huolimatta raatiin ei saatu mukaan heidän puoleltaan asukasedustajaa.
Malminkartanon tunneli ja sen ulkonäkö maalaustöiden jälkeen varmasti jakaa mielipiteitä. Asema on 200 metriä pitkä ja tunneliin maalasi teoksiaan lähes 50 taiteilijaa. Graffititaiteelle tyypillisesti jokaisella tekijällä on oma kädenjälkensä ja ymmärrän tämän estetiikan jakavan mielipiteitä. Itse näen tunnelin ulkonäössä myös taiteellisia arvoja. Arvostusta lisää se, kun muistelen, millainen aseman oli ennen maalauksia: ankea, harmaankalpeaseinäinen putki.
On hyvä, että keskustelu päätöksenteon rakenteista on käynnistetty. Helsingissä vuosi sitten toteutettu laaja organisaatiomuutoksen ytimessä on ollut ajatus kaupunkilaisten osallisuuden parempi mahdollistaminen sekä mahdollisuus tulla paremmin kuulluiksi. Tämä organisaatiouudistus antaa mahdollisuuden – ja toisaalta myös velvollisuuden – kaupungin toimijoita tarkastelemaan palvelukokonaisuuksiaan laajemmin ja ottamaan asukkaat yhä vahvemmin mukaan toimintaan. Helsingissä myös päätäntätasolla ymmärretään, että kaupunkilaiset ovat osaavia ja kykeneviä edistämään omien alueidensa toimintaa ja tätä osaamista pitäisi päätöksenteossa pystyä hyödyntämään paremmin.
Miten jatkossa pystymme eri kaupungin toimijat hyödyntämään kuntalaisten osaamista ja sitoutumista asuinalueisiinsa paremmin? Helsingissä on toukokuun alussa aloittanut kaupungin työntekijöinä seitsemän Stadiluotsia, joiden tehtävänä on edistää kaupunkilaisten osallisuusmahdollisuuksia. Stadiluotsit myös osaltaan ovat käynnistämässä Helsingissä syksyllä käynnistyvää osallistuvan budjetoinnin toimintoja, jossa kaupunkilaiset pääsevät vuosittain päättämään 4,4 miljoonan euron käyttökohteet.
Osallistuvaa budjetointia käsitellään myös Potkua osallisuuteen -seminaarissa 31.5.2018 Kaupungintalolla. Tilaisuus on erinomainen aloitus päästä mukaan vaikuttamaan ja tapaamaan kaupungin työntekijöiden lisäksi helsinkiläisiä asukasaktiiveja.
Tilaisuuden ohjelman löydät: Potkua osallisuuteen – Helsingin osallisuusmallin kick off. Ehkäpä tapaamme toukokuun lopussa Kaupungintalolla ja voimme jatkaa keskustelua. Ollaan yhteyksissä!
Ia Pellinen
0401686270, ia.pellinen@hel.fi
ja Lauri Hiltunen
p. 0406462499, lauri.hiltunen@hel.fi