Majavan matkassa – Talvisodan henkeä tarvitaan taas
Mennyt vuosi 2014 oli kohdaltani erittäin ikävä elämänkumppanini Tepan järkyttävän menetyksen vuoksi. Palaan asiaan vielä näin puolen vuoden kuluttua, koska yllättävän monet samoja asioita kokeneet ihmiset ovat antaneet asiasta runsaasti palautetta ja kertoneet omasta ahdistuksestaan ja selviämisestään. Juuri tämä puoli vuotta on asiantuntijoiden mukaan tärkeä siksi, että se antaa suuntaa sille, mitä jatkossa tulee tapahtumaan, kroonistuuko masennus vai onko siitä ehkä mahdollisuus toipua. Tapaukset ovat perin erilaisia. Kyllä tämä kovin ikävältä näyttää. Elämänilo on paljolti kadonnut, kärjistäen sanoisin että kyse on paremminkin ehkä elintoimintojen ylläpidosta. Ilo syntyy miellyttävien menneiden asioiden muistelusta. Onneksi niitä on paljon. Pitää olla onnellinen että niin on, monella ei ole niitäkään. Tietysti voi ajatella, että onko helpompi elellä jollei ole mitä muistella.
Kaikki tuntuu ainakin toistaiseksi tavattoman samantekevältä. Sitä ei oikein jaksa ilahtua eikä suuttua mistään. Jopa jokaista normaali-ihmistä rauhan aikana eniten järkyttävä asia kuten putkiremonttikin meni ohi läpihuutojuttuna. Painajaismaista oli tosin asua evakossa yli kolme kuukautta edesmenneen Tepan asunnossa kaikkien muistojen ympäröimänä. Tiukille veti.
Tästä turtuneisuudesta johtuu, että on erittäin vaikeaa löytää jotain tosiaan itseä mietityttävää kritisoitavaa. Onneksi jotain sentään löytyy. Jatkuva päänsäryn aihe on se, että miksi nämä vihervassarit hyökkäävät jatkuvasti provosoiden Venäjän kimppuun? Eivätkös nämä samat pösilöt vielä muutamia vuosikymmeniä sitten halunneet, että Suomesta olisi pitänyt tulla neuvostotasavalta. Mitä hiton järkeä tässä nyt on? Historiasta muistuu mieleen, että viimeiksi samanlaista loanheittoa harrastivat IKL:n radikaalit joskus 1930-luvulla. Onko tarkoitus vahingoittaa isänmaata? Siinä saatetaan kyllä onnistua.
Olen myös sitä mieltä, että Stubbille tulisi äkkiä löytää jokin EU:n huippuvirka, jotta syöksykierre saataisiin oikaistua.
Hätä ei ole kovin paha, koska meillä on hyvä presidentti. Tosin hänen valtaoikeuksiaan voitaisiin lisätä jotta hän pystyisi pelastamaan maan suuremmilta tuhoilta.
Talvisodan yhteishenki on syytä saada jälleen takaisin, koska suomalaisissa on edelleen potentiaalia kunhan se saadaan uudelleen käyttöön. Masentamisen täytyy loppua. Media on suurelta osalta vastuussa kansan masentamisesta. Miksi sahaamme omaa oksaamme? Apatia on turhaa ja tarpeetonta.
Miksi elämäntyönsä tehnyttä iäkkäämpää väestönosaa syytellään ja uhkaillaan eläkkeiden maksun ja sairaanhoidon avulla. Suomi on oikeasti rikkaampi kuin koskaan, eläkeyhtiöiden varat riittävät enemmän kuin hyvin eläkkeiden maksuun. Sieltä ne rahat taas takaisin kansantalouteen tulevat. Aikaisemmat sukupolvet ovat taistelleet ja luoneet tekemällään työllä yhteiskuntamme hyvinvoinnin. Meillä on loistava, motivoitunut terveydenhoito-henkilöstö. Vastapainoksi on valitettavasti surkeasti hoidettu tietojenkäsittely, joka uhkaa väestömme hyvinvointia. Palkatkaa Virosta osaajat, jos ei itseltä löydy. Siitä talvisodan hengestä ja tarpeellisuudesta vielä: Baltian mailla, siis Virolla, Latvialla ja Liettualla oli ennen sotia suurin piirtein yhtä monta asukasta kuin Suomella, vajaat neljä miljoonaa kansalaista. Baltia valitsi toisen tien kuin Suomi. Se menetti 15-30 % väestöstään sotimatta. Lukumäärä on epämääräinen koska pakkosiirrettyjä ja tuhottuja ihmisiä ei rekisteröity. Jonnekin he vain hävisivät. Meni siinä itsenäisyyskin saman tien pitkäksi aikaa.
Suomalaisia tuhoutui alle 2 % väestöstä. Tappelu kannatti vaikka sitä miten mietiskelisi.
Nykyinen sota on laadultaan kaupallista ja vastustajiamme ovat niin omat kuin EU:n byrokraatit, jotka tekevät parhaansa, jotta eivät asiat sujuisi. Välimeren ahneet rosvokansat syövät vaivalla ansaitsemamme hyvinvoinnin. Eihän se näin saa tapahtua. Kaupalliset pakoitteet toimivat Suomea vastaan. Pitäisi olla rohkeutta irtautua idioottimaisista hullutuksista. Onneksi vähän sellaista on jo ilmassa. Odotellaan ja toimitaan.
Heikki Majava