Tanotorvi Kaarelan ja lähi-alueiden paikallislehti.

Olen kokenut useita tilanteita, joissa palveluja tai tuotteitaan kauppaava myyntihenkilö on ohittanut minut ja osoittanut sanansa puolisolleni sijastani. Kun olimme ostamassa minulle tietokonetta, ja minulla oli henkisenä tukena mukana tietokoneista jotakin tietävä elämäni valo. Vaikken ollutkaan erityisen perillä siitä, mitä olin ostamassa tai siitä mitä oikeita kysymyksiä pitäisi osata kysyä, halusin ostaa sen tietokoneen. Se loukkasi, ettei minulle puhuttu. Siinä kohtaa, kun puoliso kääntyi minua kohti ja kysyi mitä minä, ostava asiakas, olin mieltä, kiemurteli myyjä jotenkin vaivautuneesti ja yritti puhella meille molemmille. Kone saatiin ostettua, mutta siinä liikkeessä en ole sen koomin asioinut.

Samanlaista asennetta olen kokenut ollessani lapseni kanssa ostoksilla. Lapsi, jolle vaatteita ollaan ostamassa, ohitetaan palvelutilanteessa ja puhutaan vain minulle. Vaikka olisi tarkoitus löytää lapselle hänen toiveitaan vastaava vaate. Ei lapselta välttämättä heruisi vastauksia suoriin kysymyksiin hänen vaatetoiveistaan, mutta voisihan sitä nyt edes kokeilla?

Kotiin on joskus tarvittu huoltomiestä, putkimiestä ja sähkömiestä, joita olen ollut vastaanottamassa. Useimmiten avaan oven, selitän ongelman ja luikin kauemmas kuuloetäisyydelle ja toivon, ettei kukaan kysy mitään lisäkysymyksiä tai toivo minulta kannanottoa mihinkään. Joskus olen saanut hyvää tarkoittavia pitkällisiä selityksiä letkuista ja liittimistä tai hapertuneista tiivisteistä. Siinä meni sitten hersyvä tarina ihan hukkaan, koska en kyennyt muuta kuin esittämään kiinnostunutta ja sanomaan mahdollisimman pirteästi ”ahaa.”

Erään kerran elin todeksi sellaisen tilannehuumorin helmen. Meillä oli putkimies käymässä, ja kysyin häneltä samalla neuvoa, voisiko vessaamme asentaa käsisuihkun järkevästi. Mies saapasteli sisälle ja totesi, että vessanpöntön ja lavuaarin välinen matka oli aika pitkä. Saadaksemme ongelman näkyväksi, aloimme kumpikin vessanpöntön tuntumassa demonstroida sitä, miten ihminen toimisi, jos istuisi pöntöllä, ottaisi käsisuihkun, harppaisi lavuaarille avaamaan vesihanan, palaisi pöntölle, suihkuttelisi haaroihinsa, pistäisi käsisuihkun paikalleen, nostaisi housut, sulkisi lavuaarin hanan. Siinä aikamme kyykittyämme ja rampattuamme kuvitteellisen käsisuihkun kanssa lopetimme yhteistuumin ja totesimme, että käsisuihkun asentamisessa ei olisi järjen hiventä.

Kauan sitten sähkömies oli tulossa käymään meillä. Hän saapui pahaksi onneksi silloin, kun kaksivuotias taaperoni oli päiväunilla. Sähkömies soitti rämisevää ovikelloamme. Avasin hänelle oven, ja hyssyttelin hänet heti hiljaiseksi ja kerroin lapsen nukkuvan. Sähkömies nyökkäsi ymmärryksen merkiksi, riisui kengät eteiseen ja hiipi varpaillaan olohuoneeseen. Ja alkoi korjata kattolamppua. Taapero tietysti heräsi, ja pääsi sopivasti tapahtumien keskipisteeseen. Nostin hänet syöttötuoliin ruokapöydän ääreen, josta hänellä oli esteetön näköala jakkaralla seisovaan sähkömieheen, joka oli työnsä lumoissa. Lapsi alkoi syödä välipalaa ja seurasi sähkömiestä silmä tarkkana. Sitten taapero osoitti itseään lusikalla ja sanoi oman nimensä. Sitten hän osoitti minua lusikalla ja sanoi ”äiti”. Sitten hän osoitti sähkömiestä kohti ja jäi odottamaan vastausta lusikka ilmassa. En ehtinyt sanoa mitään, kun sähkömies käänsi jakkaralta katseensa lapseen, osoitti itseään ja sanoi ”Sami”. Taapero laski lusikan ja hetken aikaa prosessoi saatua tietoa. Sitten hän osoitti jälleen itseään, sanoi oman nimensä, osoitti lusikalla minua ja sanoi ”äiti” ja sitten lusikka kohotettiin taas ylös ja jakkaralta kuului ”Sami”. Muutama nimikierros vielä mentiin, kunnes taapero osasi sanoa kaikkien nimet itse ja huitaisi vielä yhden nimikierroksen menemään. Sitten hän jatkoi ruokailuaan. Sähkömies Sami sai työnsä tehtyä, kipusi alas jakkaralta, vilkutti taaperolle ja lähti. Asiakaspalvelu oli mielestämme täydellistä.

Karolina Lamroth
Kirjoittaja rakastaa musiikkia ja lukemista, on MLL Kannelmäen yhdistysaktiivina aina pienten puolella ja toivoo maailmanrauhaa.