Ei palveluja, mutta monenlaista historiaa
Terveysasema, johon pitää jonottaa lääkärille pääsyä 30 vuorokautta – pisimpään kuin missään muualla Helsingissä. Ei pankkiautomaattia, ei R-kioskia jossa saisi hoitaa bussikorttiasiansa, ei ruokakauppaa, ei muitakaan kauppoja, ei röntgeniä eikä labraa terveysasemalla. On rakennustyömaita, jotka sulkevat tuttuja kulkureittejä ja aiheuttavat melua ja vaikka mitä haittaa.
Onneksi vielä on Kirjasto, Nuorisotalo ja Kirkko. Kirjasto on menossa remonttiin ja mitä remontin jälkeen – viedäänkö kirjat ja väki Oodiin. Nuorisotalo on remontinsa jäljillä viihtyisä ja siisti ja sinne pääsee ei-nuorison-suosimina aikoina aikuisetkin.Kirkko täyttää toukokuussa 60 vuotta ja on hyvävoimainen ja tarjoaa monipuolista tekemistä ja tiloja.
Tällainen on Pitäjänmäen Reimarla. Sieltä pääsee onneksi moneen suuntaan busseilla ja junalla. Raidejokeri aikanaan hankaloittaa eikä helpota pitskulaisen elämää.
Jaksan narista että Pitsku on unohdettu. Ns. teollisuusalue on tarjonnut kymmeniä tuhansia työpaikkoja ja elänyt omaa elämäänsä. Nyt moneen entiseen teollisuustilaan rakennetaan asuntoja ja niiden ympärille on alkanut syntyä palveluita ja hyvä niin. Mutta Reimarla on jätetty oman onnensa varaa.
On vähän kuin Suomi 1500 – 1809. Ajan historia on tylsää. Koulutyttökin sen tietää. Kurssista tuli nolla ja kaikki uusiksi. Mutta opettaja väittää, että historian opiskelun avulla hän voisi löytää aarteen. Siitä alkaakin sitten huikea seikkailu Suomen Kansallisteatterin pienellä näyttämöllä. Alix (Aksa Korttila) alkaa kahlata läpi Suomen historiaa. Koiramäen Suomen historia on teatterissa räväkkää ja hauskaa omanlaisessa historiallisessa maailmassa. On kuninkaita, tyttökuningas, kartanon väkeä, ylipäällikkö, kauppiaita, kirjan oppineita, Hakkarainen ja Heikki Hämähäkkikin. Esityksessä kuullaan monta mahtavaa laulua (Timo Pietala ja Eva Buchwald). Koiramäen Suomen historia on huolella ja sydämellä lapsille tehtyä teatteria.
Pitkään on kaivattu tasokasta yhteiskunnallista teatteria. Kansallisteatterin suuren näyttämön Yhdestoista hetki on sitä parhaalla mahdollisella tavalla. Esa Leskinen ja Sami Keski-Vähälän yhteistyönä syntynyt näytelmä ravistelee, hämmentää, ällistyttää, ajatteluttaa, arveluttaa, ahdistaakin. Näytelmässä lavalle marssitetaan poliitikkoja, taloustutkijoita, virkamiehiä, asiantuntijoita, filosofeja, toimittajia. Näytelmä koostuu teksteistä ja puheista, joita eri henkilöt ja tahot ovat esittäneet viime vuosina. On tarvittu Leskisen ja Keski-Vähälän uuttera työ ja oivallus kaiken yhdistämiseen. Tekijöiden mielestä kaiken takana ovat markkinavoimat.
Esityksen ulkonainen musta-valkoisuus, kliininen kokonaisilme, tyylikäs, välillä tunteisiin vetoava musiikki, tekstien heijastaminen valkokankaalle. Kaikki korosti kokonaisuutta ja lisäsi tunnetta voimmeko sittenkään enää mitään millekään. Siinä missä pienen näyttämön Koiramäen Suomen historia on hyvä historian oppitunti lasten lisäksi myös aikuisille, on Yhdestoista hetki ravisteleva ja hätkähdyttävä puheenvuoro aikuisille.
Kaksi upseeria ja nuori nainen lähtevät yömyöhään hevosajelulla. Matka ei ole edennyt kovinkaan pitkään, kun toinen miehistä saa surmansa. Itsemurha, vahinkolaukaus, tappo, murha? Ohjaaja, käsikirjoittaja Milja Sarkola ryhtyi kolmisen vuotta sitten selvittämään mitä oikein tapahtui. Retkellä oli mukana Sarkolan isoisoäiti Harriet Thesleff. Tutkimuksista on syntynyt tyylikäs ja jännittävä näytelmä Harriet Ryhmäteatteriin. Sarkola sai kasaan 15 eri versiota tapahtumien kulusta. Harriet pakottaa ajattelemaan miten pienistä sattumista monet asiat ovat kiinni. Esityksen intensiivinen ote ja tunnelma vangitsi katsojan seuraamaan herkeämättä mitä nyt kerrotaan ja miten kerrotaan. Teatterikevään helmiä!
Marat/Sade on kevään kiitetyimpiä teatteriesityksiä. Ensin oli Juha Hurmeen ohjaama Peter Weissin Marat/Sade Teatteri Universumissa viime syksynä. Kolme ruotsinkielistä teatteria teki huikean, raikkaan, uusia tuulia puhaltavan esityksen. Espoon Kaupunginteatterissa kieli on vaihtunut suomeksi. Samat näyttelijät, sama ohjaaja, lavastus, valo- ja pukusuunnittelu.
Ollaan mielisairaalassa, jossa potilaat valmistelevat näytelmää, jonka aiheena on Marat´n kuolema ja siihen johtaneet historialliset tapahtumat. Harjoituksia ohjaa markiisi de Sade, potilas hänkin. Hurmeen ohjaama esitys on vauhdikas, yllätyksellinen ja syvällinen teatterileikki. Kaiken koheltamisen ja uskomattomien tapahtumakäänteiden lomassa pohditaan vallankumouksen ja demokratian syvintä olemusta.
Näytelmän kiittämiseen ja kehumiseen on helppo yhtyä, mutta ei Helsingin päättäjien tapaan kohdella kaupunginosia hyvin epätasa-arvoisesti.
Leena-Maija Tuominen