Helsingin kasvu hirvittää
Nyt se sitten on saatu. Länsimetro = Matinkylästä Ruoholahteen liikkuvat metrojunat matkustajineen. Toistakymmentä vuotta ovat asuntojen omistajat odottaneet malttamattomina asuntojensa arvonnousua. Sitten kun metro tulee, niin asunnosta saa paljon paremman hinnan. Ja niin varmaan käykin.
Täällä koillisessa ja läntisessä Helsingissä aletaan nyt odottaa raidejokerin tuloa. Pitäjänmäkeläiset ja konalalaiset eivät odota asuntojensa arvon nousua, pikemminkin kannattaa varautua siihen että matka itäiseen Helsinkiin pitenee. Matka Pitäjänmäeltä Viikkiin – väli mitä matkaan – kestää uudella kulkuneuvolla kymmenen minuuttia kauemmin eli joudun kököttämään raidejokerissa melkein tunnin. Ja pysäHelsikillekin on paljon pidempi matka kuin nyt. Pitäjänmäki kun ohitetaan kylmästi. Pysäkki tulee Pajämäen kupeeseen. Pajamäessä raide kulkee maan alla.
Nyt voin hypätä 550 kyytiin, bussit tulevat ns. ruuhka-aikoina muutaman minuutin välein. Ppisimmilläänkin bussia joutuu odottamaan 5 – 8 minuuttia. Kyselin liikenneasiantuntijoilta miksi 550 pitää pyyhkäistä pois pääkaupunkiseudun kartalta. Niin moni hyötyy linjasta, joka ajaa Espoosta Westendin asemalta Itäkeskukseen.
Tulevina vuosina suunnittelijoiden mukaan asukasmäärä ja automäärät lisääntyvät niin että väylille ei mahdu tarpeeksi montaa 550 -bussia. On vaikea ymmärtää miksi pääkaupunkiseutu hamuaa asukkaita. Pitkä matka on siihen, että Helsinki olisi maailmanluokan metropoli, mutta haluammeko asukkaat ihan oikeasti, että joka paikassa on entistä enemmän väkeä, palvelut entistä hankalammin saatavissa ja sekin mitä saa välinpitämätöntä.
Lukemattomia kertoja olemme törmänneet vanhahtavaan huomautukseen, että ei kannata valittaa esim. työpaikalla, oven takana on kymmeniä uusia tulijoita. Niin käy sitten vähitellen kaikkialla muuallakin, jollei asiaan paneuduta. Sen pitää tapahtua jo nyt – eikä sitten joskus.
Palvelujen laatua joudumme testaamaan näin ennen joulua varmaan tavallista useammin. Saattaapa olla, että minäkin vielä löydän itseni Kaaren 24 tuntia auki olevasta kaupasta yöaikaan. Oletan että silloin myyjä ehtisi kertoa minulle mistä löydän toivomuslistalla olevia lahjoja, joulukoristeita, uuden vatkaimen tms.
Tuskaannuimme muutama vuosi sitten yhäti kasvavaan joululahjakasaan. Syntyi ajatus että aikuiset saisivat vain yhden lahjan. Arvomme kuka kenellekin antaa lahjan. Lahjaa voi toivoa tai antaja päättää sen itse.
Lahjojen joukossa on elämyksiä, eettisiä lahjoja, lippuja kulttuuritapahtumiin, lupaus jostain työstä. Kulttuuritapahtumiin emme anna yleistä lahjakorttia vaan liput tiettyyn konserttiin, oopperaesitykseen tai teatteriin. Tarvittaessa lippuun liitetään lupaus kuljetuksesta tai lastenhoidosta. Lahjojen myötä olen ollut konserteissa, joihin ei muuten olisi tullut lähdettyä.
Onneksi lapsille voi vielä ostaa ihan tavallisia lahjoja. Tapanani on kääriä pakettiin vain kovia lahjoja eli kirjoja. Monen muun lailla käärin useampaan pakettiin Mauri Kunnaksen Koiramäen Suomen historian. Kirjan avulla voivat aikuiset ja nuoret verestää historian tuntemustaan ja lapset saada uutta pääomaa.
Leena-Maija Tuominen