Hyöty, haitta vai pakkomielle
Oli elämänvaihe, jolloin oli tehtävä ratkaisu: olenko vaihdevuosia lähestyvä nainen, jolla on epämääräisiä kipua vai ryhdynkö kuntoilemaan ja toimintakykyiseksi työntekijäksi. Valitsin jälkimmäisen vaihtoehdon. Ja sille tielle olen jäänyt. Nyt tavoitteenani on olla toimintakykyinen vanhus.
Arvostamani muusikko, kirjailija, poliitikko Claes Andersson on pohtinut miksi ikäihmisten pitää kuntoilla. Onko tarkoitus että menemme hyväkuntoisina hautaan. Parikymppisenä luulin, että mikäli saavutan eläkeiän, vietän eläkepäiväni keinutuolissa lukien tai kutoen. Välillä on tietysti hoidettava asioita, käytävä kaupassa, laitettava ruokaa ja pidettävä koti kunnossa. Salaa toivoin, että joku huolehtii arkipäivän asioista ja minä keskityn lukemiseen, kutomiseen ja teatterissa käymiseen.
Tavan takaa luen ja kuulen miten tärkeää liikunta on vanhenevalle väestölle. Jos et ole aloittanut kuntoilemista nuorena tai keski-ikäisenä, sen voi tehdä vanhanakin. Hienoja tuloksia saadaan kun yli 80-vuotiaat aloittavat kuntosaliharjoituksen, kävelemisen tai vaikkapa vesijuoksun. Tärkeää kuntoilu on erilaisista leikkauksista ja muista operaatioista toipuville.
On ilo seurata miten innokkaasti lapset ja nuoret harrastavat liikuntaa. Vaikka harjoituksia on 3-5 kertaa viikossa, se ei väsytä eikä kyllästytä. Koulukin sujuu hyvin, kun on opeteltava ajankäyttöä. Useimmille meillä käy niin että liikunta ja kuntoilu jäävät taka-alalle, kun lapset ovat pieniä tai työelämä vaatii paljon. Mutta mitä parempi on fyysinen kunto, sitä paremmin jaksaa!
Pidin juoksemisesta, koska sitä saattoi harrastaa missä ja milloin vain. Matkoilla vähän hävetti kun aina oli mukana paljon tavaraa. Lenkkeilyynkin tarvitaan omat varusteet. Kun suomalaisilta kysytään miten he liikkuvat, he kertovat harrastavansa kävelemistä. Tarpeettoman vähän väkeä lenkkipoluilla näkee. Hyvät kävelytossut ja sopivan lämmin vaatetus ja utelias mieli, niin kävelylenkki onnistuu lähes aina. Sateellakin voi taivaltaa, kun päällä on sateenpitävät varusteet.
Lenkkimaastoistakaan ei ole pulaa. Mätäjoen varrella on näkemistä ja kokemista. Kun kunto kohenee voi kavuta Malminkartanon mäelle joko serpentiinitietä tai portaita pitkin.
Kesän hauskimpia kokemuksia oli vesijuoksu Leppävaaran maauimalassa pienessä vesisateessa. Maauimala on hieno paikka ja vaikka väkeä oli ajoittain hyvin paljon, mahduimme sinne niin pienet kuin isot.
Sen lisäksi että uskon kuntoilun myönteiseen vaikutukseen, uskon myös taiteen voimaan. Oli se sitten musiikkia, kuvataidetta, kirjoja tai teatteria. Innolla odotan syksyn taide-elämyksiä: Amos-Rex museo, Teatteri Avoimien Ovien Papin perhe, Kansallisteatterin Musta Saara, Tule takaisin Gabriel, Kolme sisarta, Kaupunginteatterin Kinky Boots, Kekkonen ja Kremlin tanssikoulu, Syntipukki, Teatteri Jurkan Nukkekoti. Ja lähellä Kanneltalossakin on tarjolla vaikka mitä.
Kun liikunnan ja kulttuurin yhdistää etenkin ikäihmisen elämään, pitäisi tiedossa olla helpompi vuosia kuin ilman niitä. Ja hyödyksi voi aina olla hoitamalla lapsenlapsia ja lapsenlapsenlasta.
Leena-Maija Tuominen