Tanotorvi Kaarelan ja lähi-alueiden paikallislehti.

Jokin aika sitten julkaistiin kansan uteliaisuutta kiihottavat tiedot ketkä olivat suurimmat tulonsaajat ja paljonko heistä kukin maksoi veroja. Monet haluaisit salata tulo- ja verotiedot. Näin tekevät varsinkin tunnetusti rikkaat ja suuria tuloja nauttivat, jotka siirtelevät varojaan eri maiden veroparatiisipankkeihin kauas ja piiloon Suomen verottajalta. Tutkivat journalistit puolestaan pyrkivät hankkimaan tulonlisää paljastamalla nämä veropakolaiset. Silti valtion verohallinto on avuton. Veropakolaisia on vaikea saada kiinni. Siihen tarvittaisiin ylikansallista yksimielisyyttä lainsäätäjiltä. Sellaista ei ole näköpiirissä.

Toki on myös iloisia ja lainkuuliaisia veronmaksajia jopa suurituloisten ryhmässä. Jo useamman kerran suurimmat tulonsaajat ovat kaksi peliyhtiön perustajaa, jotka 90 miljoonan euron kahta puolen olevat tulonsa ilmoittavat Suomen verottajalle ja maksamat lakisääteiset veronsa ( yli 30 miljoonaa), pitäen sitä oikeana yhteiskunnallisena velvollisuutenaan. Varsinaiset palkkatulojen saajat voivat lukea jo palkkalistastaan mikä osuus tilistä on pidätetty suoraan valtion ja kunnallisveroa, kirkon jäsenet maksavat lisäksi kirkollisveroa, joidenkin palkasta työnantajan pidättää myös ammattiyhdistysten jäsenmaksut, jotka tilitetään suoraan asianomaisen ammattiliitolle.

Ansiotulot ovat valtionverotuksessa progressiivisia, eli veroprosentti nousee tulojen suuruuden mukaisesti. Kunnallisvero on ns. tasavero, eli veroprosentin määrittelee jokaisessa kunnassa kunnanhallinto laatiessaan vuosittain kunnan tulo- ja menoarviota. Jotkut ovat esittäneet, että kunnallisverokin pitäisi olla progressiivinen, että rikkaammat maksaisivat suuremman veroprosentin tuloistaan myös kunnalle. Toisaalta tätä korvaa osittain nykyinen käytäntö, jolloin vähätuloiset ja vähävaraiset saavat tiettyjä etuja ja helpotuksia kunnallisista maksuista.

Jostain syystä pääomatulot on erotettu omaksi tuloryhmäkseen ja erillisen verotuskäytännön mukaiseksi suorista ansiotuloista. Pääomatulon veroprosenttia on korotettu vuodesta 1993 lähtien, jolloin sitä alettiin kerätä 25% nykyiselle tasolle 30% 30 000 euron tuloon saakka ja sitä korkeammasta tulosta 34%. Pääomatulojen piilottaminen ja siirto verottajan ulottumattomiin erilaisten holdingyhtiöiden ja muiden kautta on helpompaa kuin ansiotulojen piilottaminen. Siksi suurten tulojen saajat ovat kiinnostuneempia kuittaamaan osakeomistuksistaan saamansa tulot pääomatuloina kuin varsinaisina ansiotuloina. Suurimmat pääomatulot ovat viime vuosina olleet yhtiöiden luovutuksesta syntynyt myyntivoitto. Viimeksi Voltyhtiön myynti amerikkalaisella alan suuryrityksille tuotti suomalaiselle firman perustajalle 7 miljardia. Ei tosin suoraan rahana vaan osakevaihtoina, joiden verotusarvo määräytyy vasta myöhemmin.

Puutteistaan huolimatta suurin osa kansalaisista on nykyiseen käytäntöön suhteellisen tyytyväisiä. He käsittävät, että verot ovat välttämättömiä yhteiskunnan hyvinvointi-, kulttuuri-, koulutus-, terveydenhoito-, vanhusten ja lasten hoivapalveluiden tarjoamiseksi kaikille kansalaisillemme. Verotuloilla hoidetaan myös valtion ja kuntien viranhoidon kustannukset sekä maan sisäisen ja ulkoisen turvallisuuden kustannukset.

Vähemmälle huomiolle on jäänyt muut veroluontoiset maksut, joita maksamme ostaessamme kaupoista tarvitsemiamme tuotteita kaikille välttämättömistä ravinnosta ja vaatteista, kirjoihin ja moniin muihin tarvikkeisiin, autoihin, matkoihin sekä erilaisiin ylellisyystavaroihin saakka. Tosin viimeaikoina on keskusteluun nousseet mm. öljyn osalta bensiinivero, ja varsinkin sähkön siirtokustannukset, jotka ovat suuremmat kuin itse energian hinta.

Verotuksen avulla pyritään vaikuttamaan myös ihmisten asenteisiin ja käyttäytymiseen. Esimerkiksi alkoholin käyttöä pyritään rajoittamaan nostamalla aineiden hintaa verotuksen keinoin. Jopa maataloustuotteiden lihan ja maidon käyttöä halutaan alentaa hintoja korottamalla. Luonnonsuojelussa samoin kiistellään mitä haittaveroprosentteja korottamalla saadaan kulutusta ohjatuksi haluttuun luontoa säästävään uomaan ja terveellisempään suuntaan.

Nyt hallituksen ja opposition kiistan aiheeksi on noussut valtion tulokehyksen pitävyydestä. Tämä kärjistyi erityisesti kun hallitus päätti osallistua EU:n esittämään yhteisvastuullisen lainan ottamisesta korona pandemien aiheuttamien kustannusten peittämiseksi. Oppositio kauhisteli suurta velkataakka, joka sen mukaan kaatuu tulevien sukupolvien maksettavaksi. Opposition tarjoama malli on leikata menoja, jotka kohdistuvat terveydenhoitoon hoivapalveluihin, kulttuuriin, koulutukseen. Samalla vaaditaan yrityksillä lisää tukea ja veronalennuksia. Sanallakaan ei opposition taholta ole sanallakaan arvosteltu miljardien varaamista maallemme tarpeettomiin hävittäjähankintoihin.

Todellisuudessa hallitus on kyennyt pitämään maamme talouden ja työllisyyden varsin hyvässä kunnossa. Myös kuntien talous on jopa kohentunut. Monet kunnat ovat voineet jopa laskea veroäyrin hintaa vain pieni osa kunnista on joutunut nostamaan veroja. Maamme terveydenhoito on selviytynyt kansainvälisestikin verraten varsin vähin vaurion koronakriisistä.

Lopuksi vielä kevennys:

Meillä 60-70 luvulla jotkut porvariskotien veroista purnaavat nuoret innostuivat Neuvostososialistiseen kevyeen tasaveroon ja hihkaisivat innoissaan ”Verot valtion maksettaviksi!”
Neuvostojärjestelmä romahti ja koko Neuvostoliitto hajosi. Venäjällä siirryttiin läntiseen rosvokapitalismiin ja kapitalistiseen verojärjestelmään, purnaajia riittää:

”Kyllä venäläisetkin osaavat irvailla hallituksensa veropolitiikalle. Duuman kansanedustaja V. Gartung arveli, että talousministeri on unohtanut verosuunnittelussaan esittää ilmaveroa, univeroa ja talojen julkisivuveroa. Partaveroa on jo aiemmin kokeiltukin, mutta se on vanhentunut, kun parta voitiin ajaa pois. Sen sijaan kaljuvero olisi efektiivisempi! Tämä meidän kansanedustajille puheittensa höysteeksi verokeskusteluun.
Vapaasti lainattavissa! ”

Oiva Björkbacka