Tanotorvi Kaarelan ja lähi-alueiden paikallislehti.

Pidän joulusta maltillisesti. Joulunpyhät ja joulutraditiot, kuusi, kynttilöitä, sukua, ruokaa, lahjoja ja lepoa, ihan jees. En tunnustaudu kuitenkaan jouluihmiseksi. Yksi syy siihen on se, että en kestä, jos asioita hehkutetaan kuukausikaupalla etukäteen. Siinä ehtii mennä maku asiasta jo ennen hoohetkeä. Perheessämme jouluvalmistelut alkavat melko myöhään. Osasyy on se, että lapset ovat syntyneet syksyllä, joten meillä on käytännössä juhlaputki päällä syyslomaviikosta pikkujoulukauden alkuun. Siinä kun on vedetty täytekakkua, mutakakkua ja ties mitä nakkipiiloja koko syksy, ei ole ensimmäisenä mielessä joulutortut ja glögi. Minun on vaikea ymmärtää sitä, että kaupoissa aletaan markkinoida joulua jo lokakuussa. Tiedän erään jouluintoilijaperheen, jossa ensimmäinen jouluateria syödään syyslomalla. No, kukin tavallaan, kunhan pahat tavat eivät tartu!

Minulle tärkeä jouluun liittyvä asia on joulumusiikki. Tarkemmin sanottuna tietyt joulukappaleet ovat tärkeitä. Joulu ei ala ilman niitä. Siis ilman Jussi Björlingin herkkää O Helga Natt -tulkintaa eikä ilman Ramonesin esittämää stygeä Merry Christmas (I Don’t Want To Fight Tonight). Kokosin viime jouluksi oman joulusoittolistan, jota luukutin perheen iloksi pitkin joululomaa. Tykkään kyllä myös perinteisistä joululauluista, etenkin Raskasta joulua -versioina. Joulumieleeni vaikuttaa paljon myös se, onko lunta vai ei. Kun joulukuun alussa oli vähän lunta ja kova pakkanen, olin jo laskeutumassa hyvissä ajoin rauhaisaan, joulua odottavaan tunnelmaan. Ajattelin, että kyllä se tästä, rauha ja lumi maassa ja ihmisillä hyvä tahto. Kunnes tuli tilalle jäätävä vesisade ja taas marraskuu. Joulumielen aihio mielestä katosi melkein heti. Ihan kuin kotonakin olisi tunnelma jotenkin kiristynyt. Nyt äkkiä alta pois viimeiset tonttuhommat, sopivien joulujuhlavaatteiden etsintä ja hankinta, joulukonsertit, pikkujoulut, jajaja. Ai niin, se joulukuusi piti hankkia. No missäs se kuusenjalka on? Jaa, että putosi lattialle se vastahankittu joulukoriste? Se on elämää se, pistetään nämä 40 vuotta vanhat, minun kerhossa askartelemat, hieman halkeilleet taikataikinasta tehdyt piparit kuuseen roikkumaan.

Ja tietysti valmiiksi on tehtävä kaikki keskeneräiset työt töissä. Siis ihan kaikki. Maailman on oltava valmis ennen joulua. Koululaiset hikoilevat vuoden viimeiset kokeet ja tehtävät valmiiksi, jaksaa, jaksaa vielä vähän. Kohta koittaa ihanan pitkä joululoma! No, kyllä se joulumieli varmaan sieltä saapuu, kun kaikki velvollisuudet on saatu tehtyä. Hetken se kestää se sellainen päätön säntäily, sitten molemmat tahot sekä mieli, että kroppa ymmärtävät, että nyt on kaikki hyvin, voi rauhoittua ja hiljentyä joulunviettoon. Tavataan sukulaisia, seurustellaan rauhaisasti, pelataan ehkä pari lautapeliä ilman riitoja. Ja ah, joulusauna. Jos ei siitä rentoudu, niin mistäs sitten?

Joululomasta kuvittelen marraskuussa, että se on sellainen edessä siintävä aava preeria. Ei kiireitä, ei velvoitteita, ei ihmeempiä tekemisiä vaan loputtomasti aikaa, iloisia ilmeitä, pitkiä yöunia ja seesteisiä ja viisaita ajatuksia. Ihan sillälaillahan se ei mene…Lapsi saattaa saada hammaslääkäriajan tai kutsun paastonäytteinä otettaviin verikokeisiin juuri joulun välipäiviksi. Minä saatan innostua vapaasta ajasta ja järjestää ohjelmatoimistohenkisesti erilaisia perhettä virkistäviä jänniä tekemisiä tai sopia tapaamisia liukuhihnalta kavereiden ja heidän perheidensä kanssa. Yöunet voivat jäädä lyhyiksi koska joululahjaksi saatu dekkari pakottaa lukemaan aamuviiteen ja paljastamaan, kuka oli kirvesmurhaaja. Viisaat ajatukset sulavat samaan tahtiin kynttilän lämmössä pehmenevän suklaakonvehtilaatikon kanssa. Iloiset ilmeet voivat olla työn ja tuskan takana, jos ei päästä sopuun siitä, mitä katsottaisiin yhdessä perheen leffaillassa. Mutta sellaista se on, kuin ei asu museossa! Hyvää joulua!

Karolina Lamroth
Kirjoittaja rakastaa musiikkia ja lukemista, on MLL Kannelmäen yhdistysaktiivina aina pienten puolella ja toivoo maailmanrauhaa.