Kaikki uudistukset vaativat rahaa
jos uskomme valtiovarainministeri Petteri Orpon huomautusta ”…ja miksi emme uskoisi”, sanoisi Uutisvuodon Peter Nyman. Mutta ongelma onkin siinä, että toisten uudistusesitykset vaativat sitä joko liikaa tai väärään aikaan ja väärään tarkoitukseen.
Niinpä Petteri Orpo tuohtui, kun demarien Antti Rinne heitti viime vappupäivän puheessaan haasteen, että alle 1400 euroa kuussa saavien eläkkeitä pitäisi nostaa satasella. Orpon tiukassa valvonnassa olevasta valtion kassakirstusta ei sellaisia rahoja tietenkään löydy. Mutta hän on nyt vaalien lähestyessä ryhtynyt hemmoksi ja lupailee osinkotulojen verotuksen alentamista.
Koululaiset keräsivät yli 50.000 nimeä kansalaisadressiin, jossa vaadittiin maksutonta toisen asteen ammattikoulutusta. Uudistuksen hinnaksi olivat laskeneet noin 140 miljoonaa euroa vuositasolla. Esitystä perusteltiin aivan oikein, että nykyinen talouselämän ja tuotannon kehitys vaativat parempaa koulutustasoa. Lisäksi esityksen toteuttaminen auttaisi vähentämään nuorisotyöttömyyttä ja nuorten syrjäytymistä. Mutta kuten saattoi odottaa, esitys hylättiin, eikä kansalaisaloitetta viedä eduskunnan käsittelyyn. Syykin oli ymmärrettävä, valtionkassasta ei tietenkään tässä tilanteessa löydy tällaisia varoja. Hallitushan on jo kuluvalla vaalikaudella vähentänyt koulutus- ja myös tutkimusmäärärahoja.
Vaalit lähestyvät jo humisten ja hallitus hykertelee, kun työllisyystavoite 72 prosenttia jo saavutettiin, joskaan monien asiantuntijoiden arvioiden mukaan ei niinkään hallituksen toimien ansiosta vaan niistä riippumatta kansainvälisen taloustilanteen ja sitä seuranneen viennin kasvun seurauksena. Nyt tavoitetta ollaan jo nostamassa 75 prosenttiin, joka saattaa olla ylioptimistinen, kun kansainvälisen talouskasvun ennustetaan jälleen vähitellen hiipuvan.
Hallituksen yksi keskeisin uudistustavoite on vielä loppusiunausta vailla. Soteuudistus ja siihen liittyvä kokoomuksen hartaasti toivoma valinnanvapaus, jonka piti säästää kuntien ja valtion terveydenhuollon, vanhusten ja lasten hoidon kustannuksia alun perin ilmoitetun mukaisesti jopa noin 3 miljardin verran. Lisäksi hoidon piti parantua ja terveyskeskusten jonot poistua, kun tulee kilpailevia yksityisiä hoivalaitoksia mukaan huolehtimaan kansalaisten hyvinvoinnista. Mutta miten kävikään. Eduskunnalle ei kelvanneetkaan hallituksen esitykset niihin sisältyneiden useiden perustuslakiemme kanssa ristiriidassa olevien pykälien vuoksi. Eduskunnan valiokunnat ovat istuneet ylitunteja yrittäessään muokata hallituksen esityksiä hyväksyttävään muotoon. Nyt koko eduskuntakin joutunee lykkäämään vaalitauon alkua, jotta hallituksen lehtolapsi saataisiin äänestettävään kuntoon suuren salin istuntoon. (En tiedä onko korrektia nimittää lehtolapseksi Setälän ja Orpon lehmäkaupan tulosta, mutta en keksinyt parempaakaan nimitystä tälle epäsikiölle sote- ja valinnanvapaus + 18 maakuntaa). Nimenomaan valinnanvapaus on joutunut erityisesti silmätikuksi, kun jo toimivat yksityiset hoivalaitokset on uusien kansainvälisten suurfirmojen omistukseen siirryttyä rikkoneet sopimuksia ja hoivan tasoa koskevia määräyksiä. Monia on jo jouduttu sulkemaankin tämän vuoksi. Silti kokoomuksen Petteri Orpolla on otsaa väittää, ettei valinnanvapautta voida enää peruuttaa lakikokonaisuudesta, vaikka ei ole enää mitään varmuutta, että lakia tässä muodossa voitaisiin hyväksyä eduskunnassa. Varsinkin kun jo hallituspuolueidenkin edustajista useita on ilmoittanut vastustavansa nimenomaan valinnanvapausmääritelmää.
Tätä kirjoittaessani olen kuin vaali-illan tunnelmissa, lopputulos on vielä arvailujen varassa. Tämän hetken tietojen pohjalta voinen arvata, että mitään jytkyä ei tule. Eli valmista lakipakettia ei saada aikaan. Uudelle eduskunnalle ja hallitukselle jää sotkun siivoaminen. Tarpeellisiksi todetut muutokset ja uudistukset nykyisiin lakeihin ja käytäntöihin tehdään ja todennäköisesti suhteellisen nopeasti nojautuen perustuslaissa ilmaistuun selvään kantaan, että julkisen vallan on turvattava perusoikeuksien ja ihmisoikeuksien toteuttaminen. Tämä koskee ihmisten yhdenvertaisuutta lain edessä, oikeutta ihmisarvoisen elämän edellyttämää sosiaaliturvaa ja välttämätöntä toimeentuloa, oikeutta maksuttoman perusopetuksen lisäksi myös jatkokoulutusta varattomuuden estämättä sitä.
Valtion budjetissa on yksi erikoisluokka, jolle varoja tuntuu riittävän. On tietenkin merkillepantavaa, että kansalaiset ovat varsin yksituumaisia siinä, että maamme itsenäisyydestä ja turvallisuudesta huolehtiminen on yhteinen asiamme. Mutta mielipiteet jakautuvat melkoisesti, kun määritellään keinoja tämän tavoitteen toteuttamiseksi. Mielipiteet jakautuvat selkeimmin maamme ulko- ja turvallisuuspolitiikan yleislinjaa määriteltäessä. Suurin osa kansaamme haluaa jatkaa sotiemme jälkeen noudatettua puolueettomuus- ja sotilaallisen liittoutumattomuuden linjalla. Tämän politiikan ansiosta olemme säilyttäneet kansainvälisen asemamme ja hyvät naapuruussuhteemme kaikkiin lähinaapureihimme. Nykyisen hallituksen enemmistö on kyseenalaistanut noudattamamme kansallisen linjan. Kokoomus on jopa puoluekokouksen päätöksellä sitoutunut läntisen sotilasliittoutuman Naton kumppaniksi. Samoin myös perussuomalaiset ja siitä hallitukseen jäänyt ryhmä siniset ovat Natoon liittymisen kannalla.
Suunnitellut puolustusvoimien asehankinnat on kohdistettu nimenomaan USA johtoisen Naton aseteollisuudelle. Tämä on johtanut jopa armeijan aseistuksen asiantuntijoiden piirissä erimielisyyksiin. Erityisesti nykyinen puolustusministeri haluaa miljardeja nykyisten hävittäjäkoneiden korvaamiseen uusilla. Hän on jopa rehvakkaasti kaksinkertaistanut ministeriönsä piirissä esitettyjen 64 koneen hankintatavoitteen esittämällä 120 koneen hankintaa. Useat puolustusvoimiemme aseistuksen asiantuntijat pitivät ministeriönkin esityksiä turhana rahantuhlauksena. Maamme puolustuskykyä voidaan parantaa kustannustehokkaammin torjuntaohjuksilla. Silloin säästyisi miljardeja muihin kansalaistamme hyvinvoinnin kannalta paljon ajankohtaisempiin tarpeisiin riittävästi varoja.
Oiva Björkbacka