Kihelmöivä ”kapa-aika” – Mutsi ja lähiön lumo
Lasten vanhemmalle kevätjuhlien aika on hyvin rankkaa. Jo ensi tahdit Suvivirrestä herkistävät, ja mitä pidemmälle virsi etenee, sitä hankalampaa Itkijänaisella on. Olen herkästi liikuttuvaa sorttia, ja kun on ns. padot murtuvat, murtuvat ne huolella. Ikävä kyllä en osaa itkeä siten kuin klassisissa vanhan ajan tyttökirjoissa kuvataan. ”Hän istui mietteissään ikkunalaudalla, ja yksinäinen kyynel vieri vierimistään hänen poskeaan pitkin, päätyen helmeksi hänen murheistaan punottuun helminauhaan.” Tilanne ei etene minun kohdallani alkuunkaan näin. En haluaisi itkeä julkisesti, ja teeskentelen kevätjuhlissa urheaa niin pitkään kun voin. Kunnes. Fasadi murtuu, kyyneleet ryöpsähtävät, kasvot vääntyvät ja tekisi mieli oikeastaan huutoitkeä. Tähän en lähde, mutta niiskutan huolella ja nenäliinoja kuluu. Tilaisuuden päätyttyä silmämeikit ovat levinneet puroiksi poskille, ja olo on kuin suuremmankin juoksulenkin jälkeen. Kaikkeni annoin ja tähän se riitti.
Olen itse käynyt päiväkotia vain esikoulun verran. Sen päättäneessä kevätjuhlassa laulettiin Suvivirsi. Muistan miettineeni virren sanoja. ”Kauniisti jo-ka paik-kaa ko-ris-taa kuk-ka-nen” kääntyi korvissani muotoon ”Kauniisti jo kapa-aikaa koristaa kukkanen.” Ihmettelin silloin, että on tässä maailmassa paljon outoja juttuja, joista en mitään tiedä. Mikähän se kapa-aikakin oikein on?
Kapa-aika voisi olla vaikka se aika, jolloin kesäloma on lähellä, mutta kuitenkin niin kaukana. On suunniteltu kesämatkoja, mietitty koululaisten pitkille kesälomille tekemistä niin, että he eivät joudu heitteille vanhempien painaessa vielä töitä. On sumplittu vanhempien ja isovanhempien ja ystävien kanssa loma-ajat, ja mitä ehkä tehtäisiin yhdessä ja koska. Suunnitelmat on tehty ja viimeisiä kouluviikkoja viedään. Joka toinen päivä on kouluissa erityisohjelmaa, ja Wilma-sovellus laulaa. Vanhemman on syytä muistaa se ja tämä ja tuo sekä herkut. Viimeksi mainittu aiheuttaa minulle erityisiä paineita, sillä kurkkua kuristaa jo ajatus siitä, että lapset jäisivät ilman herkkuja tai jopa ilman eväitä! Ei minun vahtivuorollani! Erityispäivistä selvitään ja sitten alkaa juhlavaatteiden katselmus. Mitkä entiset sopii, pitääkö jotain ostaa, missä säilytimmekään silitysrautaamme? Kevätjuhlapäivänä herätään aamuvarhaisella, puetaan ja puunataan pikkuväki, ja etsitään omat juhlavaatteet. Tänä vuonna kevätjuhlien jälkeen jatkoi juhliminen ylioppilasjuhlissa, mikä oli tietysti ihanaa. Samalla se aiheutti jännitysmomentin: säilyykö valkoinen juhlapaita aamuyhdeksästä kello kahteen puhtaana? Mitä jos kevätjuhlan jälkeinen cokis ja mentos -temppu onnistuu niin, että suihku ryöpsähtää vastasilitetylle juhlamekolle? Kaikki kävi hyvin, ja samoilla juhlavaatteilla pärjättiin aamusta iltaan.
Ja vihdoin se kesäloma sitten nuorisolle koitti. Todellakin, vuoden pakerruksen jälkeen on aika ottaa rennosti ja viettää lomaa. Vaikka oma lomani ajoittuu heinäkuulle, huomasin, että henkisesti taisin siirtyä kesälomalle yhtä aikaa jälkikasvun kanssa. Töissä se oli jo näkynyt koulun viimeisinä päivinä: yhteistyöt eri kumppanien kanssa päättyivät mietintöihin: eiköhän me syksyllä sitten tehdä tätä ja tätä. Ajatukset siirtyivät suoritusvaihteelle: mitkä asiat tehdään ennen lomaa, mitkä vasta syksyllä. In Finland we have these saying ”maailma valmiiksi ennen juhannusta ja joulua”. Mutta valmistuuko se sittenkään? Kannattaako painaa pää punaisena täyttä ravia, että kaikki valmistuu? Mitä, jos kävi tosiaan niin, että aivot jäivät jo kesälomalle? Suomen kesä on niin oikukas, että jos lämpö yllättää ja aurinko porottaa keskellä päivää, on parasta rynnätä ulos, sillä seuraavan kahden tunnin sisällä voi tulla vaikka rakeita. Jos saan yhden asian tehtyä entisen viiden sijasta näin kesäaikaan, se on riittävästi kapa-aikaan.
Karolina Lamroth
Kirjoittaja rakastaa musiikkia ja lukemista, on MLL Kannelmäen yhdistysaktiivina aina pienten puolella ja toivoo maailmanrauhaa.