Kivierämaan katveessa
Kuka hullu nyt kivierämaassa haluaisi asua! Tämä oli vankkumaton mielipide nuoruuteni Tampereen Tammelassa. Kotini lähellä oli metsää, kallioita, puutaloja ja vain yksi 5-kerroksinen kerrostalo ”Valkotalo”. Keskikaupungilla oli kerrostaloja, mutta niiden lähellä emme tietenkään halunneet asua ja ennen kaikkea ei Helsingissä, siellä oli kuulopuheiden mukaan kivierämaita.
Kun yli 30 vuotta sitten muutin Pitäjänmäelle, oli ympäristössä kerrostaloja, mutta missään kivierämaassa en kokenut asuvani. Mutta muutaman vuoden päästä asun. Ei riitä, että tulee raidejokeri, tulee myös melkoinen määrä uusia, korkeita taloja. Niitä rakennetaan Pitäjänmäentien ja rautatien väliselle kaistaleelle Pitäjänmäen vanhalta asemalta Espoon rajalle. Ja Espoo varmaan rakennuttaa omalle puolelleen lisää. Uusia asukkaita mahtuu taloihin Helsingin puolella 1250. Pajamäen metsään tuleviin taloihin mahtuu 950 asukasta ja Kutomotien kulmille 1 200. Kun vielä rakennetaan kaupunkibulevardi Vihdintien varteen, niin väkeä riittää. Päättäjät ovat päättäneet, että Helsingistä tehdään suuri.
Yuval Hararin Homo Sapiens -kirjasta ovat dramaturgi Minna Leino, ohjaajat Anni Klein ja Jarkko Pennanen muokanneet Kansallisteatteriin ainutlaatuisen Sapiens näytelmän. Kirjailijan maailmankuva on hyvin omaperäinen, mutta uskottava. Esityksessä näyttelijöiden kasvoilla on naamiot ja kukaan ei puhu mitään, on vain kertojan ääni – luonto-ohjelmista tutun Jarmo Heikkisen. Vaikka silmiemme eteen kaartuu ihmiskunnan historia kuuluisasta apinasta robotti-hylkeen hoitamiin vanhuksiin, ei vastausta elinolosuhteittemme oikeaan muuttamiseen löydy. Sapiensin jälkeen osaan kyllä paremmin hahmottaa monta asiaa. Raidejokerin ja ne isot talotkin!
Mitä kaikkea sukupolveni on tehnyt väärin, kun olemme tavoitelleet hyvinvointia? Kymmenen vuotta sitten näyttelijä Marja Packalén ja näyttelijä-kirjailija Pirkko Saisio kertoivat elämästään näytelmässä Odotus. Nyt he ovat saaneet tuekseen Heini Junkkaalan ja hurmaavat yleisöä Kom-teatterin Valehtelijoiden peruukissa. 70-vuotiaalla on oikeus todeta, että näin elämä meni. Voi olla itselleen armollinen – niin yksityisissä kuin yleisissäkin asioissa.
Helsingin Kaupunginteatterissa valloittaa yleisöä musikaali Pieni merenneito. Teatterin suurelle näyttämölle on loihdittu hieno vedenalainen maailma. Tekijät ovat ohjaaja Samuel Harjanteen johdolla rakentaneet lumoavan ja kauniin sadun, jossa merenneito Ariel (Sarah Nedergård) ja prinssi Erik (Martti Manninen) valloittavat heti yleisön. Esityksen huikein tyyppi on noita-Ursula (Sanna Saarijärvi). Näyttämöllä nähdään toinen toistaan mielenkiintoisempia meren eläviä. Yhtään ei häirinnyt, että Disney-versiossa on onnellinen loppu.
Kaupunginteatterin pienellä näyttämöllä Riistapolussa tapaamme tytön, joka Arielin tavoin tietää mitä haluaa elämältään. Saksalaisen näytelmäkirjailijan Franz Xaver Kroetzin 1971 kirjoittama näytelmä perustuu tositapahtumiin. 13-vuotias tyttö rakastuu 19-vuotiaaseen kovis-luuseriin ja päätyy tämän kanssa sänkyyn. Kun asia selviää, poika joutuu vankilaan. Pojan vapauduttua vankilasta, suhde jatkuu. Ohjaaja Lauri Maijala on rakentanut Hannin (eloisa Ella Mettänen) perheestä karun kuvan vuosikymmenten takaisesta työläisperheestä. Isän (Risto Kaskilahti) sana on laki. Äitiä (Ursula Salo) ei kuunnella. Isä ratkaisee ahdistustaan pohtimalla mitä natsit olisivat tehneet Franzin (Paavo Kinnunen) kaltaiselle lapsenraiskaajalle. Ravistelevaa teatteria.
Espoon Kaupunginteatterin Sanattomassa rakkaudessa kohtaavat Kuurojen koulun opettaja (Santeri Kinnunen) ja kuuro oppilas (Dawn Jani Birley). Yhdysvaltalaisen Mark Medoffin näytelmä on ilmestynyt 1979 eli aikana, jolloin kuuroista ja heidän käyttämästään kielestä ajateltiin eri tavalla kuin nyt. Johanna Freundlichin ohjaamassa näytelmässä on yhteiskunnallista sanomaa. Näytelmä kiinnittää huomioita kuurouteen ja viittomakieleen. Erilaisuutta on monenlaista, mutta sen ei välttämättä tarvitse olla rajoittavaa. Seuraavaksi Espoon Kaupunginteatteriin voisi ottaa esiintymään Kuurojen oman teatteriryhmän.
Suomen Kansallisteatterin pienellä näyttämöllä Anton Tsehovin Lokki pakottaa miettimään miten huonosti osaamme elää elämäämme. Kuulas, kirpeä ja kivulias näytelmä koskettaa tsehovilaiseen tapaan perimmäisiä tunteitamme. Nuoremmat ihmiset hakevat paikkaansa, vanhemmat ovat tyytymättömiä menneeseen tai pitävät itseään erehtymättöminä. Ohjaaja Anne Rautiaisen ja työryhmän Lokki on hyvin liikunnallinen, pelkistetty ja paljas esitys. Näyttelijäkaarti huippuluokkaa Maria Kuusiluoman ja Vesa Vierikon johdolla.
Mikään ei mene suunnitelmien mukaan Helsingin Kaupunginteatterin Arena-näyttämöllä Florian Zellerin komediassa Täydellinen lauantai. Ohjaaja Jaakko Saariluoma taitaa Pekka Strangin ja muidenkin teatterin komediataitureiden kanssa vauhdikkaan farssin tekemisen. Strangin tapa näytellä on hyvin fyysistä. Katsomoon leviää lauantain edetessä fyysinenkin tuska kaiken mennessä pieleen ja samalla hyvä mieli hyvästä esityksestä.
Leena-Maija Tuominen