Koronavirusepidemia ja julkinen perusterveydenhoito
Suomessa soteuudistus on edelleen keskeneräinen. Nykyisen hallituksen ohjelmassa se on kuitenkin edelleen keskeisenä tavoitteena. Koronakriisin hoidon akuutit tehtävät ovat kuitenkin vaatineet hallituksen päähuomion. Mutta juuri koronavirusepidemia muistutti miten tärkeää on saada julkisen terveydenhoidon uudistus nopeasti vireille. Edellisen hallituksen esitykset kaatuivat perustuslakivaliokunnan kantaan, jonka mukaan erityisesti kokoomuksen ajama ns. valinnanvapausidea oli ristiriidassa perustuslain perustavoitteen osalta kansalaisten yhdenmukaisesta oikeudesta saada kunnollinen hoito. Se tarkoitti, ettei julkista sosiaali- ja terveydenhoitoa saa luovuttaa yksityisen voittoa tavoittelevien bisnesyritysten käsiin.
Nyt kuitenkin Helsingissä yritetään kokeilla aluksi kahden terveysaseman palvelujen yksityistämistä ennen uuden lakiesityksen valmistumista. Tanotorven edellisessä numerossa asiaan puututtiin näkyvästi sekä Jauri Varvikon pääkirjoituksessa, että julkistamalla sosiaali- ja terveyslautakunnan päätösesityksen. Helsingin Sanomissa (27.5.) mielipidepalstalla oli vasemmistoliiton valtuuskuntaryhmän puheenjohtaja Anna Vuorjoen ja SDP:n valtuustoryhmän varapuheenjohtajan Ville Jalovaaran yhteinen kannanotto otsikolla Helsingin terveysasemien ulkoistus mahdollistaisi kermankuorinnan.
Olen ollut jo kolmisenkymmentä vuotta Kannnelmäen terveysaseman asiakkaana. Olen ollut tyytyväinen aseman toimintaan. Aseman ongelmaksi muodostui rakennuksen ilmastolliset ongelmat. Korjaustöiden ajaksi jouduimme hakemaan palveluja toisilta terveysasemilta. Tiedän, että monille autottomille ja vanhuksille uuden paikan etsiminen ja sinne pääsy aiheutti ongelmia. Silloin esitettiin, että uuden terveysaseman tilat olisi varattu Kaaren kauppakeskuksen laajennuksen yhteydessä. Se olisi ollut monien mielestä sijainniltaan paras ratkaisu. Sinne pääsyä helpottaa paikalliset bussiyhteydet. Lisäksi samalla reissulla olisi hoitunut apteekkiasiat sekä kauppaostokset. Kaaressa on nykyisinkin myös yksityinen lääkäriasema, hammaslääkäri, ja muita palveluja. Aiemmin myös posti, joka minulle käsittämättömästä syystä lopetettiin ja jaettiin kahteen k-kauppaliikkeeseen.
Terveysasema jatkoi kuitenkin vanhassa rakennuksessa, jossa pian ilmeni samoja ilmasto-ongelmia ja laboratoriopalvelut siirrettiin muualle. Koronaviruksen takia diabeteksen valvontaan kuuluvan inrin näytteenotto uudessa paikassa vanhusten hoivatalossa lopetettiin ja taas oli etsittävä uusi näytteenottopaikka. Jälleen varsinkin vanhuksille tuli lisävaikeus etsiä uusi paikka ja keksiä keino miten sinne pääsee.
Erityisesti ikäihmisille, joita nyt koronavirusepidemian vuoksi kuulemma halutaan erityisesti suojella riskiryhmään kuuluvina. Nämä uudet varotoimet ovat muodostuneet rasittavaksi loukoksi, joka vaikeuttaa tarvittavaan hoitoon pääsyä ja aiheuttavat hankalia mielialaan vaikuttavina rasitteina. Henkilökohtaisesti olen ymmärtänyt ja hyväksynyt hallituksen varotoimiksi suosittelemat rajoitukset, turvavälisäännöt sekä käsihygienian, mutta myös käyttänyt sitä kuuluisaa tervettä maalaisjärkeä välttämättömien kauppareissujen ja vastaavien toimintojen osalta. Mielenterveyden kannalta ovat asiantuntijat muistuttaneet, että ihminen on sosiaalinen olento, jolle ovat tärkeitä myös henkilökohtaiset kontaktit, omaisten ja ystävien tapaamiset. Tähänkin on alettu kiinnittää huomiota ja tilanteeseen on monissa paikoissa keksitty sopivia ratkaisuja. Terveysasemien ongelmana on jo pitkään ollut riittämätön henkilökunta – lääkäreitä ja hoitojia. Siitä jonot. Yksityiset hoivalaitokset eivät ratkaise tätä perusongelmaa.
Lopuksi vielä alussa mainitusta yksityisten yritysten kermankuorinnasta. Sekään ei ole uusi ilmiö, sitä harrastettiin jo ennen koronakriisiä. Omakohtainen kokemukseni koskee kaihileikkausta, jota Kannelmäen terveysaseman lääkäri suositti kolmisen vuotta sitten. Hän kertoi, että jono leikkaukseen on noin kolmesta kuuteen kuukauteen. Jonkin ajan kuluttua sain kotiin kirjeen, jossa tarjottiin yksityisiä silmälääkäripalveluja viikon jonotusajalla. Niihin oli saatavissa palveluseteli arvoltaan tuhat euroa per silmä eli yhteensä kaksituhatta euroa. Ilostuin, tilasin ajan ja todella viikon kuluttua istuin yksityisen silmäklinikan tuolissa. Noin tunnin operaatio, molemmat silmät leikattiin. Maksoin operaation palvelusetelillä plus toimistopalkkion nelisenkymmentä euroa ja kotiin.
Seuraavana aamuna vasenta silmää särki. Soitin silmäklinikalle. Pääsin nopeasti lääkärin tarkistettavaksi (toinen lääkäri, ei silmäni leikannut) totesi, että silmä tarvitsee uuden korjausleikkauksen ja kirjoitti lähetteen HYKSin silmäklinikalle. Maksoin jälleen toimistomaksun ja siltä istumalta menin suoraan naapurissa olevalle silmäklinikalle. Sain ajan seuraavana päivänä lääkärille. Osoittautui, että tarvittiin kaikkiaan kolme käyntiä ja leikkausta sekä lääkehoitoa kotona parin viikon ajan. Silmäklinikka veloitti joka käynnistä leikkauksineen 38 euroa. Veronmaksajana osaltani kustantaman palvelusetelien 2000 euroa jäi kuitenkin yksityiselle klinikalle noin tunnin leikkauksesta, loppuhoito jäi veronmaksajien kustantaman julkisen silmäklinikan tehtäväksi.
Oiva Björkbacka