Kuluta oikein, hyvä ihminen! – Yhteisellä tiellä
Haluaisin olla hyvä ihminen. Sellainen joka (lukuisten muiden hyveidensä lisäksi) kuluttaa harkiten ja eettisen tarkastelun kestävällä tavalla. Tähän on vielä matkaa. Jos olen aivan rehellinen, kaikkein eettisimmin olen tainnut kuluttaa niinä kausina kun rahatilanteeni on ollut huono. Silloin kaikki turha on pakko jättää ostamatta. Ehkä silti vielä opin myös eettisen ostamisen salat.
Eniten iloa kuluttaminen tuottaa silloin kun rahaa riittää välttämättömyyksien lisäksi mieltä ilahduttaviin turhuuksin: Kukkakimppu! Karkkipussi! Lennot eurooppalaiseen kaupunkikohteeseen! Tunnustan: etenkin silloin kun ostan jotain ihanaa turhuutta, ensisijainen valintaperusteeni on tuotteen tai palvelun tuottama ilo, harvemmin sen mahdollisimman pieni hiilijalanjälki tai muu eettinen kulma. Siinä suhteessa taidan olla aika tavallinen kuluttaja. Uutisointi ilmastonmuutoksesta on silti tehnyt minutkin tuskallisen tietoiseksi myös oman kuluttamiseni aiheuttamasta kuormasta ilmastolle. Nopealla googlauksella löytyy kymmenittäin hiilijalanjälkilaskureita joiden tulokset ovat keskivertokuluttajalle karua luettavaa.
Eettisemmät kulutusvalinnat ovat paitsi pienen ihmisen pyrkimystä maapallon pelastamiseen, myös tapa rakentaa identiteettiä. Tietoista tai ei, identiteetin rakentamisessa kulutusvalintojen avulla ei varsinaisesti ole mitään pahaa. Itsekin yritän kuluttajana hiljalleen hivuttaa itseäni valistuneiden ilmastotietoisten ryhmään muun muassa vähentämällä lihankulutusta. Se rauhoittaa hieman omaatuntoani. Kuluttamalla ilmastotietoisemmin teen samalla myös kristillisen teon: meillä jokaisella on oikeus ja velvollisuus huolehtia osaltamme luomakunnasta. Tästä en halua luistaa. Tottumuksien muuttaminen ei aina ole helppoa mutta luotan Luojan apuun. En ole ponnisteluissani yksin.
Vaikka yksittäisen ihmisen valinnat voivat tuntua pieneltä suuressa mittakaavassa, kulutustottumuksien muuttaminen on tärkeää. Ilmasto ei kestä nykyistä menoa. Muutos on myös aina mukavampaa vapaaehtoisesti kuin pakon edessä. Se kannustaa osaltaan kokeilemaan uusia, vähähiilisempiä kulutustapoja.
On olemassa yksi mittari jossa kaltaiseni valinnoissaan haparoiva ihminen voi loistaa: se on kohtuullisuus. Kohtuullisuus on armollinen hyve sillä se ei sulje mitään pois mutta ohjaa välttämään kaikenlaista ylettömyyttä. Kuluttamalla kohtuullisemmin voi säästää rahaa, vähentää hävikkiä, pienentää hiilijalanjälkeään – ja samalla tuntea itsensä ihan hyväksi kuluttajaksi ja ihmiseksi.
Marianne Junkkarinen
Kannelmäen, Pitäjänmäen, Munkkiniemen ja Haagan seurakuntien alueviestijä