Liikaa lihapullia isossa lukaalissa
Tilastot kertovat että Helsingissä lähes joka toisessa kodissa asuu vain yksi henkilö. Eli joka toinen talous on yhden hengen talous. Näissä kodeissa asuu opiskelijoita, sinkkuja, eronneita, leskiä, eläkeläisiä, nuoria ja vanhoja. Sitä mukaa kun väki on siirtynyt kaupunkeihin, on yhden hengen talouksien määrä kasvanut.
Merkittävä tekijä on sekin, että yhä useammalla on varaa asua yksin. Vielä parikymmentä vuotta sitten hämmästelin ja vähän paheksuinkin kun leskirouva asui Töölössä viiden huoneen ja keittiön asunnossa yksinään. Nyt tuttavapiirissäni on useampikin vanha rouva, joka asuu ylisuuressa asunnossa. Harvemmin vastaavassa tilanteessa on herra-henkilö.
Elämän kiertokulku tahtoo usein olla sellainen että nuorena kun lapset ovat pieniä ja olisi hyvä jos heillä olisi mahdollisimman paljon tilaa, siihen ei kaikilla ole varaa. Sitten vanhana kun on uhrannut koko elämänsä sen oman tilavan asunnon maksamiseen, voikin äkki arvaamatta havahtua siihen että elää yksinään runsaissa neliöissä.
Tutkimusten mukaan sinkut eli naimattomat kokevat monet asuvansa vain väliaikaisesti yksin. He haluavat sitten joskus perheen ja muutama heistä jopa haluaa mennä naimisiinkin jos kohdalle osuu henkikö, jonka kanssa voisi kuvitella elävänsä loppuikänsä. Tähän taitaa uskoa yhtä harvempi kansalainen.
Tieto suuresta yksin elävien joukosta ei ole vielä saavuttanut mainos- ja markkinointiväkeä. Katselin huonekaluliikkeiden alennusmyynti-mainoksia. Osastolla makuuhuone tai uni, kaupattiin vain parivuoteita. Vai olenko väärässä? Sinkut nukkuvatkin parivuoteessa eivätkä 120 senttiä leveissä yksin asuvien opiskelijoiden suosimassa vuoteessa. Valtaosa myynnissä olevista sohvista on niin massiivisia että niissä ei juuri yksinäinen viihdy. En suostu uskomaan etteivät yksin elävät osta huonekaluja.
Ruokakaupassa on hyvin usein tarjouksia, joissa kaupitellaan kahta tuotetta halvemmalla. Alennusta ei yhdestä purkista tai pakkauksesta tule. Ylipäätään useimmat pakkaukset ovat liian suuria yhden hengen taloukseen. Neljän sadan gramman jauhelihapakkauksesta tulee niin monta lihapullaa että niitä joutuu yksinään syömään viikon. Totta kai ruokaa voi pakastaa, mutta kun maku ei ole ihan sama kuin tuoreella.
Teatteritkin ovat nyt keksineet sen että tarjoavat kahdelle lippuja yhden hinnalla. Meillä elää sitkeänä käsitys että elokuviin, teatteriin, konserttiin, taidenäyttelyyn tai urheilukisoihin ei voi mennä yksinään. Totta on ettei ole kiva olla yksinään teatterin väliajalla, kun ei oikein tiedä mitä tekisi. Kulttuurikaveria kaipaa aika moni.
Kulttuuririennoissa taidamme toteuttaa yhteisöllisyyttä jonka perään kaikki tätä haavaa huutavat. Mutta millä sitä yhteisöllisyyttä ylipäätään rakentaa, kun ei ole tiloja missä kokoontua. Miten yksinkertaista olisi perustaa lukupiiri, neulekerho tai keskustelukerho, kun talon alakerrassa olisi tila, johon voisi väkeä kutsua. Surkeassa asemassa ovat myös nuoret joilla ei ole paikkkoja missä kokoontua vapaasti. Onneksi ovat löytäneet ostoskeskukset. Siellä vain on osattava käyttäytyä kunnolla, ettei heitetä pois.
Leena-Maija Tuominen