Luontoarvot tunnistetaan. Entä ihmisarvo?
Koronaepidemian aiheuttamat matkustusrajoitukset opettivat suomalaiset tutustumaan kotimaamme tarjoamiin mahdollisuuksiin kesä- ja talvilomien aikana. Se osaltaan tietyssä määrin korvasi ulkomaisten matkailijoiden puuttumisen aiheuttamat tulojen vähentymisenmatkailualan yrittäjille. Uskon silti, että monet ikääntyneemmät ovat minun tavoin oppineet rakastamaan tätä vuodenaikojen vaihtelua ja sen luomia kauneusarvoja ja elämän rytmin muutoksia.
Tietenkin kaipaamme joskus myös etelän kesän lämpöä, mutta tänä kesänä olemme olleet tyytyväisiä, kun täällä olemme välttyneet 40 asteen helteistä. Samoin sadettakin on tullut maassamme kohtuullisesti maatalouden ja kasviston kannalta. Marjoja ja sieniä on runsaanlaisesti varsinkin pohjois- ja itä-Suomessa. Samoin viljasato näyttää lupaavalta. Olemme säästyneet myös pahoilta metsäpaloilta, jotka erityisesti Etelä-Euroopassa ovat olleet tämän hellekesän vitsauksena.
Tosin paikallisia eroja on meilläkin. Omalta kohdaltani olen huomannut erityisen ilmiön. Asuntoni on Maununnevalla keskuspuiston kupeessa. Täällä ei ole koko kesänä käytännössä satanut lainkaan, vain muutama pisara, joten pihan kasveja olen joutunut pari kertaa kastelemaan. Samaan aikaan kuitenkin vain kilometrin verran itään tai länteen tai etelään kaupungin keskustan suuntaan liikkuessani autolla havaitsen siellä kaduilla suurehkoja vesilätäköitä. Jotenkin keskuspuiston metsän yllä sadepilvet kiertävät. Ilmatieteilijät voisivat varmaan selittää tarkemmin, mistä moinen ilmiö johtuu.
Luonnonsuojelutoimet ja ihmiskunnan tulevaisuus
Viime aikoina on yleisesti alettu kiinnittää erityistä huomiota luonnonsuojeluun. Ilmastomuutokset vaikuttavat koko maapallon elävän luonnon elinolosuhteiseen. Suurta määrää maapallomme elävästä luonnosta niin kasvikuntaa kuin eri eläinlajeja uhkaa suoranainen katoaminen. Ihmiskuntaa kokonaisuudessaan uhkaa vastaavasti luonnon ja ilmaston saastuminen sekä asumiskelpoisten alueiden supistuminen. Tästä on seurauksena myös kansainvälisten ristiriitojen kärjistyminen. Kiistat vähentyvistä luonnonvaroista ja markkina-alueista sekä yhteisesti sovittujen toimintasääntöjen rikkomisista kärjistyvät valtioiden välisiksi sodiksi.
Ihmiset ovat luonnostaan laumaeläimiä, vaikka olemme pyrkineet kätkemään tämän luontoperintömme erilaisten säännösten ja lakien verkoston alle, Mutta näissä kriisitilanteissa alkuperäinen laumasieluinen luontomme nousee pintaan. Alfaurosten ja alfanaaraiden tapaan ihmisyksilöt esiintyvät kilpailijoina käyden toistensa kimppuun. Lainsäädäntömme ja järjestysvalta sääntelee tätä kilpailua ja pyrkii estämään suoranaiset aseelliset kaksintaistelut, joita vielä jokin aika sitten pidettiin kunnianpalautuskeinona jopa hyväksyttäviä eräissä maissa.
Valtioiden välissä kiistoissa korostuvat reviirialueita koskevat omistus- ja käyttöoikeudet. Niihin kätkeytyy myös taloudelliset ja kaupalliset etunäkökohdat. Näidenkin alkujuuret juontavat aina heimoyhteiskuntiin ja metsästys- ja keräilykauteen. Maanviljelyn ja karjanhoidon yleistyminen vain korosti ja lisäsi reviirialueita koskevia kiistoja. Sittemmin keskiajalta lähtien merenkulkua harjoittaneet valtiot Englanti, Espanja, Portugali, Ranska, Hollanti ja muut alistivat valtaansa siirtomaita Afrikasta, Lähi-Idästä ja Aasiasta ja lopulta myös uudelta mantereelta Etelä- ja Pohjois-Amerikasta. Tämän seurauksena oli myös rotusorto ja rasismi. Valkoinen rotu alkoi pitää itseään korkeampana ja oikeutettuna alistamaan muut ”alemmat rodut” valtaansa.
Aseiden kehityksen seurauksena sodat ovat muodostuneet aiempaa tuhoisimmiksi. Viime vuosisadan aikana ihmiskunta on kokenut jo kaksi maailmansotaa ja ydinaseen käytön kahden japanilaisen kaupungin tuhoamiseen ja niiden siviiliväestön tappamiseen elokuussa 1945, jolloin sota Euroopassa oli jo päättynyt ja Japanikin oli valmis antautumaan. Sodan lopettamisen kannalta pommin käyttö oli täysin tarpeetonta ja suorastaan rikollista siviiliväestön tuhoamista. Mutta USA halusi osoittaa voimansa, kun Euroopassa Neuvostoliiton puna-armeijaa juhlittiin natsi-Saksan lyömisestä ja Berliinin valtaamisesta tavanomaisin asein. USA jatkoi rikollista sodankäyntiään vielä Vietnamissa käyttäen napalpommeja ja biologista asetta Vietnamin riisiviljelysten ja viidakkometsien tuhoamiseen sekä lapsien tappamiseen. Niistä ovat todisteena maailman tiedotusvälineissä julkaistut kuvat.
Kun myös Neuvostoliitto sai valmiiksi oman ydinaseensa 5 vuotta myöhemmin, tilanne muuttui. Kuuban kriisin jälkeen 1962 maat hyväksyivät yhteisen sopimuksen olla käyttämättä ydinasetta. Monet maat ovat yhtyneet myöhemmin YK:n ydinaseiden kieltosopimukseen. Valitettavasti Suomi ei ole allekirjoittanut sopimusta. Eikä Euroopan maat hyväksyneet presidentti Kekkosen aloitetta ydinaseista vapaan vyöhykkeen muodostamista Jäämereltä Välimerelle. Nykyinen eduskunta jopa suurella enemmistöllä päätti liittymisestä sotilasliitto Natoon päästäkseen USA:n ydinsuojaverhon alle, vaikka jokainen tiedämme, ettei tällaista ydinsuojaa ole olemassakaan, jos tilanne todella kärjistyy ydinaseiden käyttöön saakka. Ydinsodassa ei ole voittajia.
Oiva Björkbacka