Mummupukki ja luumukiisseli
Aion nukkua jouluaatto-aamuna pitkään. Minun ei tarvitse herätä aikaisin aamulla vaihtaakseni lakanat. Äiti herätti meidät lapset ennen seitsemää. Lakanoiden vaihto oli aatto-aamun ensimmäinen työ. Tapa oli monessa muussakin hämäläisessä perheessä.
Lapsuuteni kodissa isä ja veljet kävivät ostamassa joulukuusen Tammelan torilta. Isä oli lainkuuliainen kansalainen eikä hakenut kuusta lähimetsästä. Huhujen mukaan metsässä oli kaupungin palkkaamia vahteja. Minulle joulukuusi on tuotu parvekkeelle ja laitettu jalkaan. Koristelupuoli on vielä avoinna. Tehtävän on vuosia hoitanut yksi lastenlapsistani, takavuosina ukin kanssa ja nykyisin minun kanssa. Mutta voiko lapsenlapsi tulla isoäidin luokse?
Marttojen ohjeiden mukaan komeroita ei tarvitse jouluksi siivota, jollei aio viettää joulua komerossa. 1950- ja 1960-luvuilla vaatteet tuuletettiin, likapyykki pestiin ja suursiivo tehtiin pari päivää ennen joulua. Olohuoneessa oli posliinikukka, joka kiipesi ylös ja sivuille puuritilässä. Sain muutaman pennin palkkaa, kun kostealla pumpulitupolla pyyhin kukan lehdiltä pölyt pois. Lapset järjestivät varmuuden vuoksi kirjoituspöydän laatikot – piti tehdfä tilaa mahdollisille uusille lahjoille.
Iltapäivällä koristeltiin joulukuusi. Kuusessa oli oikeat kynttilät, kunnes isä teki itse sähkökynttilät. Ne saivat palaa kuusessa melkein ympäri vuorokauden. Oikeiden kynttilöiden polttamista oli pakko rajoittaa, kun väkeä oli kuusen ympärillä aina paljon. Mieluisin hetkeni joulun aikaan oli joulupäivän aamu. Silloin sai yöpuku päällä kaikessa rauhassa lukea kuusen vieressä sohvalla joululahjaksi saatua kirjaa. Kukaan ei patistellut mihinkään.
Suurin osa jouluruoista valmistettiin jouluaattona. Ei ollut jääkaappia. Kellarissa oli pakkasasteita. Oli vain keittiön kylmäkomero, jossa oli pieni luukku ulos. Sieltä virtasi kylmää ilmaa. Maito siellä säilyi yön yli. Joulupöydässä oli tarjolla rosollia, lasimestarin silliä, lanttulaatikkoa, makaronilaatikkoa, maksalaatikkoa, livekalaa ja valkokastiketta, keitettyjä perunoita ja herneitä sekä kinkkua. Jälkiruokana oli sekahedelmäkeittoa. Hankalin valmistettava oli livekalan kanssa tarjottava valkokastike, koska se paloi helposti pohjaan. Kaikki ruoat valmistettiin hellalla, joka iltapäivällä oli hehkuvan kuuma. Uuni oli ollut lämpimänä monta tuntia.
Isän sisar oli töissä Savo-Karjalan Osuusteurastamolla Varkaudessa. Hän lähetti kinkun hyvissä ajoin linja-autokyydillä Tampereelle. Miesten ja poikien mielestä kinkussa oli parasta valkoinen ihrakerros, sen päälle laitettiin sinappia ja hyvää oli.
Tädit ja setämme ehtivät meille vasta viimeisellä kaupungista tulevalla rollikalla. Tädit olivat töissä kaupoissa. Joulupäivänä rollikat ja onnikat eivät kulkeneet. Tapaninpäivänä mentiin kylään kahden yhdessä asuvan tädin luo. Siellä oli tarjolla erityisherkkua: luumukiisseliä kermavaahdon kanssa.
Joulahjat piilotettiin vintille. Nuorimman veljeni kanssa teimme vintille tutkimusretkiä. Pakettien ulkonäöstä saattoi päätellä, oliko paketissa yöpuku vai kirja. Lapset saivat lahjaksi urheiluvälineitä: suksia, luistimia, jääkiekkomailoja, lätkiä, eristysnauhaa. Joulupukkina oli vuodesta toiseen seinänaapuri. Viisivuotiaana pikkusisko halusi mummu-pukin. Yksi tädeistä otti tehtävän vastaan, kriminkoipiturkki päälle, huivi päähän ja keppi käteen. Aikuiset kyselivät muorilta kaikenlaista, niin että muori ja kyselijät nauroivat välillä kippurassa. Lapsia se ei haitannut, tärkeintä oli saada lahjat. Isotätimme oli vihainen, kun aikuiset eivät käyttäytyneet kunnolla.
Kuvia lapsuuteni jouluista ei ole, mutta jos ja kun vietän joulua yksin tai etänä läheisteni kanssa, voin muistella millaista oli joulu kymmeniä vuosi sitten.
Leena-Maija Tuominen