Tanotorvi Kaarelan ja lähi-alueiden paikallislehti.

Elämme maailmassa, jossa törmäämme päivittäin monenlaisiin rotu-, kansallisuus-. kieli-, uskontojen ja ideologioiden välisiin ongelmiin, taloutta koskeviin eturistiriitoihin, jotka ilmenevät luokkaristiriitoina. Marx katsoi ihmiskunnan historiaan vedoten, että muista ristiriidoista eroten juuri taloutta koskevat luokkaristiriidat ovat antagonistisia, toisin sanoen keskenään sovittamattomia.

Nykyään monet tutkijat ja poliitikot väittävät, ettei varsinaisia luokkaristiriitoja enää ole olemassakaan. Meillä viimeksi Sauli Niinistön presidentinvaalikampanjan tunnuksena oli ”vastakohtaisuuden aika on ohi”!

Tiedotusvälineiden välittämä kuva tämän päivän todellisuudesta on kuitenkin toisenlainen. Vaikka avointa kolmatta maailmansotaa ydinaseineen ei olekaan päästetty valloilleen, sotilaalliset konfliktit ovat jatkuneet eri puolilla maapalloamme käytännössä lähes taukoamatta. Vaikka konfliktien syiksi on esitetty uskonnollisia, kansallisia, kieliriitoja ja rotuongelmia, niin todellisuudessa taustalla ovat pääsääntöisesti taloudelliset syyt, kiistat raaka-ainelähteiden omistuksesta ja hyväksikäytöstä, kuljetusreiteistä ja kauppaa koskevista rajoituksista, tulleista ym. Läntisen USA-johtoisen sotilasliiton Naton vastapainoksi perustettiin Neuvostoliiton johtama Varsovan liitto.

Neuvostoliiton hajottua ja Venäjän muuttuessa kapitalistiseksi taloudeksi, taloudellinen kilpailu ja vastakohtaisuus jopa kiihtyi entisestään. Neuvostoliiton ja Itä-Euroopan kansandemokratioiden muodostama talousliitto SEV purettiin. Euroopan unioni –EU – on liittänyt jäsenikseen suurimman osan entisistä SEV:n jäsenmaista. Osa on liittynyt itään laajentuneeseen Natoon. Kauppasodan ja poliittisen vaikuttamisen välineeksi on USA:n ja EU:n muodostama läntinen liittoutuma ottanut aseekseen erilaiset pakotteet, jotka koskevat sekä kauppaa että mm. henkilöihin, poliitikkoihin ja diplomaatteihin kohdistuneita sanktioita. Suomikin on vastoin omia etujaan noudattanut uskollisesti näitä yleensä USA:n määräämiä sanktioita suhteessa Venäjään. Nyt niitä on alettu kohdistaa myös Kiinaa vastaan.

Maailma ei ole enää entisenkaltainen. Nykyään tavoitellaan moninapaisempaa maailmankuvaa. USA on menettämässä maailman sheriffin asemansa. Se ei enää yksinään kykene määrittelemään politiikan suuntaa. Se on menettämässä myös taloudellisen johtoasemansa Kiinan noustessa sen pahimmaksi kilpailijaksi. Sotilaallisesti USA on edelleen maailman vahvin maa, mutta vaikka Venäjän sotilasbudjetti on vain noin kymmenes osa USA:n vastaavasta, niin ydinaseiden kohdalla vallitsee tietynlainen tasapaino, jonka USA:n on ollut pakko ottaa huomioon ulko- ja turvallisuuspoliittisissa ratkaisuissaan.

Sisäpolitiikan kipupisteet

Koronaviruksen aiheuttama pandemia on kärjistänyt osaltaan tilannetta koko maailmassamme. Se on kohdellut eri maita erilaisella voimalla riippuen maan terveydenhoidon tasosta ja ratkaisuista.
USA:n lähestyvien presidentinvaalien yhteydessä maailman huomio on kohdistunut sisäpoliittisen vastakohtaisuuden huomattavaan kärjistymiseen. Nykyisen presidentin Donald Trumpin politiikka on kärjistänyt USA:n sisäpoliittisen kentän kaksijakoisuuden äärimmilleen. Tällaista ei ole nähty sitten 1860-luvun sisällissodan, jolloin vastakkain olivat pohjois- ja etelävaltiot. Sota päättyi Pohjoisvaltioiden voittoon ja orjuuden lakkauttamiseen.

Nytkin vastakohtaisuuksien kärjistyminen suurissa kansalaismielenosoituksissa liittyy osaltaan rasismin ilmentymiseen mm. poliisin toimien johdosta. Luokkajako näkyy erityisesti siinä, että Trumpin kannattajat ilmoittavat vastustavansa demokraattien Bidenia, koska pitävät häntä liian vasemmistolaisena ja vievän Amerikan kohti sosialismia!

Venäjän kohdalla sisäpoliittinen ongelman kärjistyminen nykyisen putinilaisen johdon ja sitä vastustavan opposition välillä ratkaistiin perustuslain muutoksia koskevassa äänestyksessä, joka tulkittiin Putinin voitoksi. Putin on johdonmukaisesti vastustanut hänen valintaansa kolmannella kaudella poikkeuslailla. Perustuslakia muutettiinkin nyt siten, että seuraavan presidentin vaalissa kaikki ehdokkaat ovat samalla viivalla, eli Putinin aikaisempia virkakausia ei lasketa.

Valko-Venäjällä on osittain samantapainen tilanne. Kansalaisten huomattava määrä vastustaa Lukatshenkoa ja pitävät vaalitulosta vilpillisenä – tarkkaa tietoa opposition voimasta ei ole. Lukatshenko on ilmoittanut, että Valko-Venäjälläkin on ensin tehtävä vaadittavat muutokset perustuslakiin ja sen jälkeen järjestettävä uudet vaalit sekä parlamentin että presidentin osalta. Toistaiseksi sisäistä kompromissia ei ole löytynyt. Sekä Venäjä että EU ovat painottaneet, ettei ulkoista puuttumista Valko-Venäjän sisäisiin asioihin sallita ja että maan on löydettävä ratkaisu sisäisiin kiistoihinsa neuvottelujen kautta. Ongelmana on yhtäältä opposition hajanaisuus ja toisaalta, että osa kansalaisista haluaa suuntautumista länteen ja irrottautumista liittovaltiosuhteesta Venäjään. Kansalaisten enemmistö lienee kuitenkin Venäjä yhteyden jatkamisen kannalla.

Suomessa jakolinjaksi on viime vaalien jälkeen muodostunut nykyinen keskustavihervasemmiston kansanrintamahallitus ja porvarillinen oppositio. Erityisesti edellisen perusporvallisen Sipilä/Orpo hallituksen oikeistolaista talous- ja sosiaalipolitiikkaa kannattava nykyinen oppositio vastustaa jo etukäteen kiihkeästi Marinin hallituksen mahdollisia talous- ja sosiaalipoliittisia linjauksia. Oppositio on arvostellut erityisesti SDP:n puheenjohtajan, pääministeri Sanna Marinin linjapuheissaan kahdessa SDP:n puoluetilaisuudessa sekä viimeksi pääministerin kannanottoa Kaipolan paperitehtaan sulkemiseen. Marin viitoitti SDP:n linjaa työajan lyhentämiseen. Hän vetosi useisiin tutkimuksiin ja kokeiluihin, jotka osoittavat, että työajan lyhentäminen lisää työntuottavuutta ja ennen muuta parantaa työntekijöiden jaksamista. Se merkitsee sairauskustannuksien osalta säästöä sekä mahdollistaa työuran jatkamisen nykyistä eläkeikää pitempään. Luonnollisesti työajan lyhentäminen vaatii paikallisia neuvotteluja ja soveltamista työolosuhteiden mukaisesti, mutta samalla se luo myös uusia työpaikkoja välittömästi esim. keskeyttämättömän tuotantoprosessin puitteissa siirryttäessä nelivuorotyöhön.

Porvarillinen oikeisto päinvastoin mielellään lisäisi työaikaa. Edellinen Sipilä/Orpo hallitus saikin ajettua tahtonsa läpi painostamalla ay-liikkeen suostumaan ns. kikytuntien kautta työntekijät tekemään 24 tuntia palkatonta työtä. Tämä peruttiin ay-liikkeen ja Rinteen/Marinin hallituksen yhteisvoimin.

Ero nykyisen ja edellisen hallituksen linjauksissa näkyy myös suhtautumisessa koulutukseen ja tutkimustyöhön suunnattujen varojen lisäämisessä. Tämäkin on vanha kiista, jota käytiin jo sotien jälkeen peruskoulu-uudistuksen, kansanterveyslakien, sosiaaliturvaa ja työelämää koskeneiden lakiuudistusten yhteydessä. Uudistukset toteutettiin pitkällisen valmistelu- ja neuvotteluprosessien kautta. Suomi nousikin monilla aloilla maailman kehityksen kärkimaiden joukkoon, jonka saavutuksia jopa kokoomuslaiset mielellään esittelivät ulkomaisille vierailleen.

Nyt on aika, jolloin tarvitaan jälleen tätä yhteiskuntaamme rakentavaa uudistustahtoa!

Oiva Björkbacka