Oy Aikuisten naisten parantola ab
JOS OLISIN YRITTÄJÄ, minulla olisi rautainen liikeidea. Tiedän, millaista palvelua Suomen aikuiset naiset tarvitsevat. He tarvitsevat paikan, jossa saisivat rauhaa, hoivaa, seuraa, lepoa, uusia ajatuksia, uskoa omaan itseensä. Pakokeitaan, jonne on helppo tulla elpymään hetkeksi, ja sen jälkeen palata virkistyneenä arkiseen elämäänsä, hymy huulilla.
Se pakokeidas olisi nimeltään Oy Aikuisten naisten parantola ab. Sinne olisivat tervetulleita kaikenikäiset täysi-ikäiset naiset, jotka kaipaavat elämäänsä virkistystä. Keitaan ovet olisivat avoinna eronneille, karanneille, sinkuille, lapsettomille, lapsellisille sekä niille, joiden henkinen keski-ikä on 13 vuotta. Niille, jotka ovat aikuisen elämänsä alkulähteillä ja asioista hyvin perillä. Niille, jotka painivat ruuhkavuosien syliotteessa ja heille alkaa valjeta etteivät he tiedä mistään mitään. Niille, joilla elämää on jo takana enemmän kuin edessä, ja joista tuntuu, että he ovat vähän sivuraiteella, mutta eivät välitä hittojakaan mistään jonninjoutavasta, mutta kaipasivat elämäänsä hieman hauskuutta ja yllätyksiä.
Tämä parantola sijaitsisi vanhassa, hyvin hoidetussa huvilassa meren rannalla. Lähellä olisi meri, kallioita ja metsää. Sisällä huvilassa ei haisisi home tai ummehtunut sukuriita vaan vanhan talon arvokas ja toiveikkuutta huokuva ilma. Parantolani tarjoaisi erilaisia paketteja eri tarpeisiin: lepoa ja rauhaa kaipaaville rauhallinen huone, kävelyjä meren rannassa, sieniretkiä ja saunomista kynttilän valossa. Niille, jotka tarvitsevat ajattelemisen aihetta tai he haluaisivat vastauksia kysymyksiinsä, olisi tarjolla keskusteluja terapeuttien, filosofien, lakimiesten tai kunnan virkamiesten kanssa. Kauneudenhoitopalveluja hemmottelua vailla oleville, liikunta- ja ravitsemusneuvontaa elämäänsä rotia kaipaaville. Niille, jotka haluaisivat tutustua uusiin ihmisiin, ja jotka olisivat valmiita osallistaviin seuraleikkeihin eivätkä kiusaantuisi, olisi sellaisten lisäksi tarjolla yhteisiä peli-iltoja. Niille, joiden tekisi mieli vetää ihan överiksi, mutta eivät ehkä kehtaisi ilman alkoholia, heille sanoisin sen olevan mahdollista ilmankin. Tai pari lasillista viiniä korkeintaan rohkaisuksi. Järjestäisin huoneen, jossa olisi isot kaiuttimet, mahtavaa musiikkia ja paljon tyhjiä pöytiä pöydillä tanssimista varten. Kaikille parantolan vieraille olisi tarjolla täysihoitolan tapaan kaikki ateriat, vitamiinirikkaita ja herkullisia, totta kai! Ja bonuksena kaikille: kaikkien talon vieraiden olisi mahdollista nauttia kahvinsa ja teensä lämpiminä, rauhassa.
Uskon, että parantolani vetäisi niin hyvin väkeä, että kanta-asiakkaita alkaisi löytyä. Kanta-asiakkaiksi saattaisi alkaa joku vanha ystäväjoukko tai sitten kantaasiakasviikoista tulisi uusien ystävien kokoontumishetkiä. Kantiksille tarjoaisin viikon lomaa parantolassa, jolloin he ehtisivät kokeilla edellä mainittuja aktiviteetteja erityisen huolella. Jos joku alkaisi parantolassa ikävöidä läheisiään, hän voisi soittaa kotiin lyhyen puhelun. Kaiken muun ajan puhelimet olisivat puhelinparkissa, ettei kukaan vahingossakaan joutuisi lepolomansa aikana vastaamaan kysymykseen: ”missä on mun sukat?” tai ”Onko tuo mitä teet mielestäsi järkevää ajankäyttöä?”
Parantolani olisi valtava menestys, uskon. Vastaanottaisin asiakkailta liikutuksen kyynelissä kostuneita kirjeitä, joissa kerrottaisiin, miten valtavasti hyvää pari päivää tai viikko parantolassa olisi heidän elämäänsä tuonut. Miten helppoa ja vaivatonta olikaan paluu perusarkeen tämän luksuksen jälkeen, hyvin hoivattuna, virkistyneenä ja tarmoa täynnä! Ja miten hyvin levänneenä jaksaakin taas kaikki arjen jännittävät käänteet! Ja erityiskiitoksena mainittaisiin, kuinka parantolassa luennoimassa ollut kunnan virkailija piti kerrankin sellaisen selkokielisen puheen, minkä jälkeen oli yksinkertaista hakea kaupungilta erityislapselle tai ikääntyville vanhemmille heille kuuluvia palveluja.
Karolina Lamroth
Kirjoittaja rakastaa musiikkia ja
lukemista, on MLL Kannelmäen
yhdistysaktiivina aina pienten
puolella ja toivoo maailmanrauhaa.