Pääkirjoitus – Korona lamauttaa yhteisötoiminnan ja kansalaisyhteiskunnan
Suomessa ja maailmalla pelätään koronaviruksen uutta tulemista. Meilläkin viritellään kasvosuojien pakkokäyttöä julkisille paikoille. Aika näyttää, meneekö tilanne syksyn myötä pahemmaksi vai ovatko pelot turhia.
Jos koronasta pitää jotain hyvää sanoa, niin se on ainakin lisännyt suomalaisten kotimaanmatkailua. Samoin Baltiaan suuntautuva auto- ja laivamatkailu saivat buustin, kun laivaliikennettä alettiin ohjata Saarenmaalle ja Riikaan. Tämä ei kuitenkaan pelasta tilannetta. Helsinki oli vielä viime vuonna maailman vilkkain matkustajasatama. Meillä kävi yli 600 000 risteilyvierasta, jotka käyttivät hyväkseen Helsingin eri palveluja. Tänä vuonna matkustajamäärä romahtaa. Sama koskee lentoliikennettä.
Suomalaiset ovat viime vuosina olleet hyvin aktiivisia yhteisötoiminnassa. Järjestöissä on 15 miljoonaa jäsentä. Suomeen on perustettu lukuisia uusia järjestöjä ja yhdistyksiä. Etenkin eläkeläisyhdistysten toiminta on ollut vilkasta, sillä onhan meillä tällä hetkellä enemmän eläkeläisiä kuin koskaan. Joka neljäs suomalainen on eläkeläinen. Heillä on myös aikaa osallistua eri yhdistysten toimintaan, mikä ylläpitää aktiivisuutta ja on ollut sitä kautta iso tulonlähde kulttuuripalveluille.
Yhdistys- ja vapaaehtoistoiminta sekä yhdistysten järjestämät retket ja tapahtumat olivat jäissä koko kevään. Syksy ei näytä tuovan helpotusta. Iso osa yhdistyksistä on peruuttanut kokouksiaan ja virkistystapahtumiaan ja yhdistysten hallitukset ovat jättäneet tapaamisia väliin. Tämä koskee niin asukasyhdistyksiä, järjestöjä kuin erilaisten kulttuuri- ja yhteisötalojen toimintaa. Lukematon määrä myyjäisiä, näyttelyitä, festivaaleja, konsertteja ja teatteriesityksiä on peruttu.
Kaarela-Seura joutui harmikseen peruuttamaan Mätäjokifestivaalin, mikä on tietysti yksi esimerkki koronakeväästä, mutta sen lisäksi Kaarelassa jouduttiin keväällä sulkemaan kirjastot, koulut, työväenopisto, Kanneltalo, uimahalli, kuntosalit, kirkko, ravintolat… Perhe-, valmistujais- ja sukujuhlat peruttiin. Ihmisiä vietiin yksin hautaan.
Osa elämästä on mahdolllista hoitaa etänä ja verkossa, mutta onko se oikeanlaista sosiaalista elämää ja kanssakäymistä? Alkuun se tuntui jopa jännittävältä ja opetti meille uusia tapoja toimia. Tekninen tietotaitomme lisääntyi huikeasti. Todellisuudessa yhteiskuntamme fragmentoitui, pirstaloitui, hetkessä, miljooniin osiin. Vanhainkodit, lapset ja eri riskiryhmäläiset eristettiin toisistaan, jokainen alkoi elää erilliselämää.
Vaikka ravintolat ja palvelut avautuivatkin ja ihmiset riehaantuivat hetkeksi, pelko on yhä täällä. Ihmiset ovat varovaisia. Se tarkoittaa myös varovaisuutta kulutuksen suhteen. Ihmiset ostavat vain pakollisia tuotteita, eivät törsää, siirtävät isoja hankintoja. Se aiheuttaa talouden pyörän hidastumista ja lamaantumista. Käymme ulkoilemassa, mutta emme käytä palveluja kuten aiemmin. Riskiryhmäläiset pelkäävät yhä osallistua kokouksiin ja tilaisuuksiin. Yksinäisyydestä on tullut entistä pysyvämpi peikko.
Vaikka emme asukaan nykyisin kaukana toisistamme, aiheuttaa kukistamaton korona pysyvän railon ihmisten kanssakäymiselle. Pahimmassa tapauksessa se estää kansalaisyhteiskuntaa toimimasta normaalisti, mikä lisää asukkaiden pahoinvointia, kurjistaa heidän taloudellista ja sosiaalista tilaansa, aiheuttaa pysyvää työttömyyttä ja yritysten konkursseja.
Pidetään peukkuja, että epidemia saadaan pysyvästi hallintaan.
Kari Varvikko on poissa
Isäni, Tanotorven pitkäaikainen päätoimittaja, Kari Varvikko kuoli heinäkuun 8. sairastettuaan vuoden päivät. Kari oli syntynyt 5.3.1944.
Kari siunattiin heinä-elokuun vaihteessa Paavalin kirkossa ja laskettiin viime viikolla Malmin hautausmaalle ikuiseen lepoon isänsä ja äitinsä viereen.
Olen kirjoittanut tässä lehdessä olevan nekrologin tarkoituksella stadin slangilla, sillä niin isoisäni Klaus Varvikko kuin isäni Kari olivat syntyperäisiä stadin kundeja. Sama muistokirjoitus julkaistaan Stadin slangi -lehdessä, jonka päätoimittaja isäni oli.
Kari toimi Tanotorvi-lehden päätoimittajana vuosina 1972-1974 ja 1990-2014 sekä Kannelmäki- ja Kaarela-seuran hallituksen jäsenenä ja varapuheenjohtajana vuosina 1991-2016.
Jauri Varvikko
jauri.varvikko@eepinen.fi