Pakonomaista vertaistukea
-Mitä kuuluu? Miten miehesi voi?
– Ei tässä mitään ihmeempiä?
Tuskin olen ehtinyt nämä sanat sanoa, kun soittaja alkaa kertoa veljensä vaimon serkusta, naapurin rouvan tädistä, työkaverinsa äidistä – ihan kenestä tahansa jolla on sama sairaus kuin miehelläni. Aina ei tarvitse edes olla samaa sairautta, riittää kun on jokin sairaus.
En millään jaksaisi kuunnella ja myötäelää pitkiä sairauskertomuksia. Luulen tietäväni käsiteltävästä sairaudesta jo aika paljon. En kaipaa vertaistukea, vaikka siihen tänä päivänä lujasti uskotaankin. Nyt ymmärrän sairasta ystävääni, joka pyysi että kertoisin hänelle jotain kivaa, kun soitin hänelle sairaalaan.
Olen oppinut arvostamaan niitä ystäviä ja tuttavia, jotka kysyvät miten minä voin ja erityisesti heitä, jotka järjestävät tekemistä ja menemistä. On se sitten yhteinen kahvihetki, lenkki, elokuva, teatteri, näyttely tai ihan vain rupatteluhetki teekupin ääressä.
Samoihin minusta nyt hieman epämukavilta tuntuviin tilanteisiin ja puheisiin olen sortunut itsekin. Luulemme että toista lohduttaa kun hän saa tietää ettei ole yksin ongelmansa kanssa.
Taiteilijoilla on keinot kertoa omasta tilanteestaan muille ilman että tarvitsee jäädä odottamaan kanssaihmisten lohtupuheita. Finlandia-palkinnon romaanista Niemi voittanut Juha Hurme on myös näytelmien kirjoittaja, ohjaaja ja esittäjä. Kanneltalo oli saanut Juha Hurmeen Tampereella Teatteri Takomossa alun perin esitetyn Hullu -näytelmän esityksiä omaan ohjelmistoonsa.
Hullu perustuu tekijän omakohtaisiin kokemuksiin. Näytelmä on hurja matka mielenterveyden horjuvaan maailmaan. Näyttelijät Antti Laukkarinen (hullu), Kaisa Sarkkinen ja Antti Mankonen veivät katsojat ennen kokemattomalle matkalle.
Samaa vimmaa on Kansallisteatterissa Juha Hurmeen Lemminkäisessä ja Shakespearen Juliassa & Romeossa. Lemminkäinen on pienen näyttämön suuri näytelmä. Se on lyhyt läpileikkaus meidän suomalaisten sielunmaiseman kehittymisestä. On kaksi Lemminkäistä: Marja Salon maltillisempi ja realistisempi Lemminkäinen ja Tomi Alatalon Fleming-Lemminkäinen, joka ei ole hetkeäkään paikallaan ja joka ei myönnä koskaan erehtyvänsä. Parantumattoman valehtelijan itseluottamus on vankkumaton. Akrobaatin taitoja tarvitsevat kaikki näyttelijät ja jopa muusikot Oskari Lehtonen ja Jesse Ojajärvi. Petra Poutanen-Hurmeen musiikki on huikaisevaa. Äänimaailma sopii niin Kalevalan säkeiden poljennoksi kuin tämän päivän bisness-strategian taustamaailmaksi.
Julia & Romeo – nimi järjestys on käännetty uuteen esitykseen paremmin sopivaksi. Nuoren naisen ja nuoren miehen rakkaustarina on riemukas ja tätä päivää kuvastava tragedia. Julia (upea Satu Tuuli Karhu) on määrätietoinen ja oman arvon tuntoinen nainen, joka ei hetkeäkään kuvittele suostuvansa isänsä typerään naimakauppaan. Olli Riipisen Romeo kirjoittaa runoja ja ihastelee kaikkea avoimin silmien. Rakastunut Romeo tietää mitä tahtoo.
Putkinotko eli päivä Juutas Käkriäisen ja hänen pesueensa parissa on Teatteri Jurkassa samalla kertaa hauska ja haikea. Mistään hankkeesta ei ole aikaisemmin tullut juuri mitään eikä tule sinä kesäisenä päivänäkään, jolloin Rosina käy Jopi-pojan kanssa kaupungissa, tytär-Saara joutuu melkein huonoille teille ja kirjakauppias Muttinen tulee kesähuvilalleen vihkimättömän vaimonsa Lydigen kanssa. Tuomo Rämö on ohjannut esityksen. jossa Tommi Eronen muuntautuu kaikkeen. Hän hoitaa päähineen vaihdoilla, asentojen ja eleiden avulla kaikki roolit. Uskomattoman muuntautumiskyinen näyttelijä, joka pelkällä pitkän otsatukan heilahduksella saa kerrottua paljon.
Michael Baran on kirjoittanut ja ohjannut Kansallisteatterin Willensaunaan kolmen eri-ikäisen naisen elämäntarinan Tyttö joka käveli. Merkillisten sattumien summana naiset kohtaavat ja heidän tarinansa avautuu katsojalle pala palalta. Jokainen – Aksa Korttila, Pirjo Määttä ja Seela Sella – kertovat vuorollaan miten he ovat päätyneet töölöläiseen kerrostaloon. Vanhin naisista on tullut 1948 Suomeen Saksasta Ruotsin kautta. Hänen muistojensa mukana näytelmä vie katsojan keskelle kaikkea sitä mitä Euroopassa on tapahtunut. Näytelmä haluaa pakottaa meidät muistamaan ja muistelemaan.
Leena-Maija Tuominen