Perusarvovaalit
Kansanvallan, demokratian kannalta tärkeät eduskuntavaalit lähestyvät. Puolueet ovat vaalikamppailun aloittamiseen liittyen julkistaneet keskeisimmät vaalitavoitteensa. Vaalikamppailun aloitukseen liittyy myös koko opposition yhteinen välikysymys nykyiselle hallitukselle.
Keskustan Juha Sipilän hallituksen sanotaan noudattaneen kokoomuslaisinta politiikka kuin mikään tätä edeltänyt hallitus. Juha Sipilän uhmakas tulos tai ulos on jo hänen omien sanojensakin mukaan päättymässä tulos ja ulos lopputulokseen. Hallituksen tulostavoitteista tärkeimmät olivat – työllisyyden nostaminen 72 prosenttiin ja soteuudistuksen toteuttaminen tällä vaalikaudella. Numeroiden valossa ensimmäinen tavoite saavutettiin vuoden vaihteeseen mennessä. Joskin monien asiantuntijoiden ja myös opposition mielestä siihen vaikutti suuremmalla osuudella kansainvälisen taloustilanteen kohentumista seurannut viennin kasvu. Nyt jo on ennakoitu talouskasvun hidastumista lähiaikoina.
Toinen tavoite soteuudistus, jonka linjaratkaisun luonne sovittiin kokoomuksen Petteri Orpon ja keskustan Juha Sipilän lehmäkaupaksi kutsutun sote- ja maakuntauudistuksen yhteenniputtamisessa. Kokoomus sai sopimukseen hartaasti toivomansa valinnanvapaus periaatteen ja keskusta kauan haikailemansa maakuntauudistuksen – 18 maakuntaa. Tämän sopimuksen takuumiehiksi tarvittiin perussuomalaisten ryhmän hajoamisen kautta syntynyt sininen tulevaisuus eduskuntaryhmä ja puolue, joka säilytti alkuperäiset perussuomalaisten 5 ministeripostia ja siten enemmistöhallituksen jatkon.
Hallituksen linjanvetäjänä kokoomus ajoi pontevasti soteuudistukseen liittyvää valinnanvapausmallia ensin vakuuttaen, että se poistaisi terveyskeskuksissa jonottamisen ja antaisi ihmisille vapauden valita hoitolaitoksensa joko julkisissa terveyskeskuksissa, yksityisillä lääkäriasemilla tai järjestöjen omistavissa laitoksissa. Lisäksi luvattiin, että yhteiskunnalle tällainen järjestelmä säästäisi noin 3 miljardia hoitokustannuksissa. Asiantuntijoiden laskelmat osoittivat kuitenkin pian nämä säästölupaukset katteettomiksi. Päinvastoin ennakoitiin järjestelmän aiheuttavan mahdollisesti saman verran lisäkustannuksia nykykäytäntöön verrattaessa.
Uusi seinä hallituksen sotekaavailujen eteen nousi, kun julkisuuteen nousi erityisesti vanhusten hoivalaitoksissa ilmenneet suorastaan rikolliset laiminlyönnit vanhusten hoidossa. Näistä hoidon puutteista oli toki tiedetty jo useita vuosia, mutta asian merkitys korostui, kun hoivan puutteita ilmeni varsinkin kansainvälisten suurten hoivalaitosketjujen piirissä tapahtuneen hillitömän voitontavoittelun seurauksena. Hoivahenkilökuntaa supistettiin, turvauduttiin ns. haamuhoitajalistoihin, käytettiin epäpätevää henkilöstöä ja yksilöllinen hoidontarve jätettiin huomioimatta. Kaiken lisäksi nämä suuret ketjufirmat kirjanpidollisin keinoin välttyivät verojen maksamisesta Suomeen.
Perusoikeudet ja julkisen vallan vastuu
Julkisuudessa on viime aikoina puhuttu pääsääntöisesti vanhusten hoidosta, mutta samanlaisia ilmiöitä on myös lastenhoidon ja yleensä terveydenhoidon alalla, minne yksityinen ja nimenomaan ulkomainen pääoma on kyntensä iskenyt. Kun kokoomus puhuu perusarvoista, niin mieleen nousee vain vanha hokema kodin, uskonnon ja isänmaan puolesta. Mutta demokratian kannalta katsoen kyse on perusarvoista, joilla tarkoitetaan perustuslaissa on määriteltyjä kansalaisten perusoikeuksia ja yhdenvertaisuuta lain edessä, oikeutta ihmisarvoisen elämän edellyttämään sosiaaliturvaan ja välttämättömään toimeentuloon ja huolenpitoon, oikeutta maksuttomaan perusopetukseen, yhtäläistä mahdollisuutta saada kykyjen ja erityisten tarpeiden mukaisesti myös muuta kuin perusopetusta sekä kehittää itseään varattomuuden sitä estämättä.
Perustuslain 2. luvun pykälä 22 nimenomaisesti painottaa: ”Julkisen vallan on turvattava perusoikeuksien ja ihmisoikeuksien toteuttaminen”.
Tuntuu, että hallituksen sotelakien valmistelussa on unohdettu tämä demokratian vaatimus yhdenvertaisuudesta ja julkisen vallan vastuusta. Ihmisten terveys ja ihmisarvoisen elämän edellyttämä hoiva ja huolenpito ovat ihmisoikeus eikä markkinatalouden piiriin kuuluva hyödyke, jota valinnanvapauden nimissä myydään osakkeenomistajien rikastuttamiseksi.
Huutolaisten tukkukauppaa
Keskuudessamme elää vielä ihmisiä, jotka muistavat ja ovat omakohtaisesti kokeneet 30-luvulle saakka vallinneen huutolaisjärjestelmän. Silloin kunta järjesti huutokaupan, jossa orpolapsia, yksinäisiä vanhuksia ja vammaisia, joita omaiset eivät kyenneet hoitamaan, annettiin hoidettaviksi sille, joka suostui pienimpään kunnan maksamaan korvaukseen. Näiden ihmispolojen onni oli jos sattui pääsemään taloon, jossa heitä kohdeltiin hyvin, annettiin riittävästi ravintoa, huolehdittiin kunnollisesta vaatetuksesta eikä rasitettu liiallisella työnteolla. Mutta myös silloin oli ahneita ihmisiä, jotka arvioivat saavansa taloonsa halpaa työvoimaa piiaksi tai rengiksi, lastenhoitajaksi tai muuhun orjan asemaan.
Nyt julkisuuteen tulleet laittomuudet ja ihmisarvoa alentava kohtelu hoivalaitoksissa on osoitus, että aiempi yksilökohtainen huutolaiskauppa on muuttunut tukkukaupaksi, jolloin ei ole kyse enää yksittäisistä ihmisistä vaan kokonaisista hoivalaitoksista, joiden omistajina ovat kansainväliset suurfirmat. Parhaimmatkaan niistä eivät ole hyväntekeväisyyslaitoksia vaan osakkailleen voittoa tuottavia yrityksiä.
Sosiaali- terveydenhuollon kehittäminen pitää tapahtua julkisen vallan hoitamana ja valvomana. Perusterveyden hoito ja sosiaalipalvelut on järjestettävä mahdollisimman lähelle asukkaita. Riittävän henkilökunnan kouluttamiseksi on laajennettava maksutonta toisen asteen koulutusta.
Kunnallinen itsehallinto on perusterveydenhoidon ja sosiaalipalvelujen perusyksikkö. Kuntayhtymien ja erityisten sote-alueiden korvaajaksi ollaan suunnittelemassa maakuntahallintoa toisen asteen aluehallintona. Niitä kaavaillaan korvaamaan aiemmin valtion hallinnon ja kuntien väliportaana toimineet läänit. Toistaiseksi esitykset ovat olleet kovin epämääräisiä, joten maakuntien osalta asia siirtyy joka tapauksessa seuraavan eduskunnan valmisteltavaksi.
Mistä rahat?
Kaikki suurisuuntaiset muutokset ja toiminnan parannukset vaativat lisärahoitusta, jota ei voida hoitaa ulkoistamalla ja yksityistämällä näitä perustuslaissa säädettyjä julkisen vallan toimeenpantaviksi määrättyjä tehtäviä. Valtion menoja ja tuloja säädellään eduskunnan vahvistamalla valtion budjetille. Eri menoluokkien kohdalla huomion kohteena ovat erityisesti ajankohtaiset puolustuslaitoksen asehankinnat varsinkin uusien hävittäjäkoneiden ostopäätösten valmistelu. Kyse on järjen käytöstä maanpuolustuksen ja ulkopolitiikan asioista päätettäessä. Terve järki ja historian kokemus kehottaa suuntautumaan maamme ulko- ja turvallisuuspolitiikassa puolueettomuusasemamme vahvistamiseen suurvaltojen välisissä ristiriitatilanteissa. Se merkitsee ensisijaisesti pysyttäytymistä kaikkien sotilasliittoutuminen, ennen muuta Naton, ulkopuolella ja rauhanomaisten luottamuksellisten suhteiden ylläpitoa kaikkiin naapurimaihimme. Näin voimme säästää useita miljardeja asemäärärahoista kansamme hyvinvoinnin kannalta oleellisimpiin ja kiireellisimpiin tehtäviin.
Valtion verotuloja voidaan kasvattaa oikeudenmukaisemmalla veropolitiikalla säätämällä kaikki tulot myös pääomatulot ja sekä suuret omaisuudet yhtenäisen progressiivisen verotuksen alaisiksi. Kansallisen omaisuuden dumpingmyynti ulkomaisille sijoittajille on lopetettava. Kaivoslaki on uusittava, sähkönsiirto takaisin suomalaisten haltuun, pääliikenneväylien hallinta valtion hoidettavaksi, ym. vastaavan luokan uudistukset toteutettava. Ihmisarvoisen elämän edellyttämä perustoimeentulo on turvattava minimipalkan määrittelemisen, takuueläkkeen ja tarvittavien asunto-, opinto-, työttömyys-, ja sosiaaliturvatukien avulla.
Oiva Björkbacka