Pieni mies muutti kaiken
Tarvittiin vain yksi heinäkuinen yörupeama, kun perhepiirissämme tapahtui merkittäviä muutoksia. Yhtäkkiä joukossamme oli nanna, ukki, famu, vaari, eno, setä, isomummi, isoukki, isoisotäti, isoisoäiti. Minä olen joukon isomummi, mutta kieltäydyn käyttämästä tätä uutta nimeä. Haluan olla lapsille mummu – siitä huolimatta mihin sukupolviin kuulumme.
Aikanaan tätini oli matkustamassa Leppävirroilta äitinsä luokse Tampereelle mukanaan poikansa 5-vuotias poikansa poika. Matkalla pikkupoika paljasti, että häntä jännittää kovasti miten suuri se isomummu, jonka luokse ollaan matkalla, oikein on. Hämmästys oli melkoinen kun isomummu oli 155-senttinen pieni mummu.
Olen ollut aikanaan äidin suvun ensimmäinen pikkulapsi ja sitä samaa oli vanhin lapseni. Harvoinpa sitä on niin paljon saanut huomiota kuin esikoisen syntymän jälkeen. Meillä on kummallinen tapa innostua aina asiasta tai ilmiöstä, kun koemme sen ensimmäistä kertaa.
Samaan aikaan kun ympärilläni on syntynyt useampikin lapsi, pohditaan miksi vauvoja ei synny. Niitäkin harvoja, joita syntyy, ei kunnolla noteerata. Ei ole enää neuvoloissa synnytysvalmennusta, koska tiedot löytyvät netistä. Sairaalassa pitää myös itse kaivaa netistä vauvan hoitoon liittyvät tiedot.
Meidän vauvamme ”pääsi” sairaalasta puolentoista vuorokauden ikäisenä, vaikka on äitinsä ensimmäinen lapsi. Neuvolassa voi käydä aina vain entistä harvemmin. Päiväkodeissa ja kouluissa on sisäilmaongelmia. Päiväkoteihin ei tahdo löytyä työntekijöitä. Nuoria naisia ei vakinaisteta työpaikoilla. Netin syövereissä aikaansa viettävä ei ainakaan uskalla lapsia hankkia, niin monimutkaiselta lasten hoito tuntuu. Tällaisen isomummin vinkkelistä miehet osallistuvat ihailtavan innokkaina lastensa hoitamiseen, mutta eivät ehkä sittenkään riittävästi.
Kaiken tämän ohella olemme myös tavattoman huolestuneita syrjäytymisestä ja yhteiskunnan eriarvoistumisesta. Miksi rapautamme juuri niitä asioita, joiden avulla on vuosikymmenet luotu perustaa sille, että kaikilla olisi ne kuuluisat samanlaiset mahdollisuudet. Vaikka miten yritettäisiin ei sen kuitenkaan niin ole, mutta lasten elämän alkupolkua voidaan monella tavalla tasoitta, jos niin halutaan.
Monissa hoitokodeissa käy koiria kylässä. Asukkaat pitävät lemmikeistä. Moni mummu ja vaari pitää myös pienistä lapsista. Lapsia ei välttämättä ole kaikkien perheissä. Seuraavaksi pitää varmaan ryhtyä organisoimaan vauva-vierailuja hoitokoteihin.
Leena-Maija Tuominen