Tanotorvi Kaarelan ja lähi-alueiden paikallislehti.

Teflon Brothersin Mikko Kuoppala, Jani Tuohimaa ja Heikki Kuula ovat Malminkartanosta, jossa nuoruus kulki perinteisiä lähiöelämän uomia. Vihainen lähiöräppi ja riimittely pisti poikien urat liikkeelle ja noste jatkuu. Jätkistä on tullut suomiräpin isoja nimiä, joilla riittää uskollisia faneja sekä soittolistojen kärkihittejä. Sen lisäksi heillä on omat soolouransa, joten keikkoja riittää.

Maltsussa eletyt vuodet ovat vaikuttaneet merkittävästi niin biisien sanoituksiin kuin siihen, millaisia teemoja niissä käsitellään. Etenkin vanhemmassa tuotannossa tuoksuu vahvasti lähiöelämälle ja kulmilla eletylle nuoruudelle.

In da ghetto

Maltsu, eli Malminkartano on stadilainen peruslähiö. Voisi jopa sanoa Maltsua Kantsun pikkuveljeksi, tosin niin ei sano kuin kantsulainen. Maltsulaisten mielestä kantsulaiset ansaitsee turpaan, jos uskoo Teflon Biblea, Teflon Brotherseista tehtyä hervotonta räppihistoriikkia.
Kukapa ei olisi kuullut Pämppää, Maradona tai Lähiöunelmia -biisejä, kukapa ei tuntisi Pyhimystä, Kuulaa ja Volia.

Mutta keitä ovat nämä kolme jäbää, Mikko Kuoppala, Heikki Kuula ja Jani Tuohimaa? Räppiskenen ulkopuolisille he ovat tavallisia Apollon koulun kasvatteja, jotka pyörivät muiden maltsulaisten kanssa oman alueensa kulmilla pelaten, hengailen ja kaljoitellen. Aivan kuten muutkin sata heidän sen aikaiseen piiriin kuulunutta lähiönuorta.

Neljänkympin loppupuolta käyvät veijarit ovat monilta osin samanlaisia kuin muutkin entiset ja nykyiset maltsulaiset. Perhe ja jälkikasvu kasvavat ja duunikin olisi voinut olla tavanomainen. Mikä meni siis vikaan, että hoodit vaihtuivat, levoton nuoruus gangstameininkeineen laantui valtakunnalliseksi tähteydeksi ja yli 100 keikan vuositahtia pyöriväksi bileshowksi popkertseineen?
Onko Maltsu jo unohtunut mielestä? Onko vanhuus leikannut lähiönuoren angstilta terän?

– Me ollaan omasta mielestä ihan tavallisia kundeja. Ei me erotuttu muista nuorista, joiden vanhemmat ja sisarukset yhä pyörivät täällä.

Pyhimys tulee Maltsun assalle haastikseen vanhempiensa luota, jotka asuvat kiven heiton päässä. Heikin äiti asuu nykyään Kannelmäessä.

– Maltsulaisuus on meille tärkeä juttu, tunnemme rehellistä kotiseuturakkautta.

– Me oltiin aika kovia urheilee, pelattiin kesäisin PETOssa futista ja talvisin lätkää.

Volin urheilu-ura jatkui jopa niin pitkään, että hänestä olisi voinut yhtä hyvin tulla ammattilaisurheilijakin.

Tarinankertojia a’la Elias Lönnrot

Teflonien aiemman tuotannon rankkojakin teemoja käsittelevät riimitykset sekä Teflon Bible -kirjassa kerrotut tarinat Apollo Fight Clubista Sahtilabraan antavat vaikutelman villistä nuoruudesta, mutta se ei täysin pidä paikkaansa. Tietyssä kasvuympäristössä kasvaminen on kuitenkin saanut heidät näkemään ja kokemaan kaikenlaista, mistä ainekset hyvään suomirap-lyriikkaan ovat syntyneet.

– Olemme enemmänkin niitä tarinankertojia, kuin niitä kaikista hurjimpia, toteavat yhtyeen jäsenet. – Katselimme tarkkiksen jätkien sekopäisiä touhuja huuli pyöreänä.

Kaveruksille musiikin tekeminen on taiteellista ilmaisua eikä väkivallan ihannointi siihen kuulu. He käsittelevät vaikeita asioita huumorin avulla, jotta niiden järjettömyys enemmän opettaa kuin kannustaa tietynlaiseen toimintaan.

Alkujaan keskeistä oli tietynlainen ehdoton kotiseuturakkaus ja hood-meininki, mikä loi katu-uskottavuutta. Osa biisien sanoituksista on tositarinaa kuten oikeita henkilöitä ja hetkiä, mutta tapahtumat ovat suurilta osin fiktiota.

– Maltsu on yhä tärkeä osa meitä, mutta meillä ei ole enää tarvetta samanlaiseen katu-uskottavuuden ylläpitoon kuin nuorena. Emme allekirjoita gangstaräpin väkivallalla uhoamista. Emme olleet koskaan niitä pahimpia jätkiä.

– Haluamme käsitellä vaikeita asioita hauskasti. Musiikkimme ei noudata normeja ja meillä on oma taiteellinen ilmaisutapamme.

Lähiökasvattien kotiseuturakkautta

Voli, eli Jani Tuohimaa tuntee Maltsun ehkä parhaiten, sillä hän on syntynyt siellä ja käynyt alueen kaikkia kouluja, Urputien, Pihkapuiston, Puustellin ja Apollon.

Pyhimys tai maltsulaisittain Kuoppalan Mikko ja Heikki Kuula kävivät syntymässä Kalliossa ennen Malminkartanoon muuttoa. Heikin perhe muutti Maltsuun hänen olleessaan pieni. Pyhimys ehti käydä muutaman luokan SYK:ssa, Haagassa, ennen siirtymistään Apolloon, missä kaikki frendit olivat.

Apollo oli kundien jokapäiväinen opinahjo, jonka ympärillä koko homma pyöri. Mikko ja Heikki kävivät myös Apollon lukion. Kaikilla oli lähtökohdat muunlaiseen koulutukseen ja uraan. Pyhimys ja Kuula jatkoivatkin yliopistoon ja korkeakouluun. Musa kuitenkin vei lopulta mukanaan.

– Pointti on selkeä. Kun me tehtiin meidän debyytti T-albumi, niin oltiin enemmän angstisia teinejä ja juttu tuntui vakavammalta, vaikka toisaalta oltiinkin tsoukilla liikenteessä. Kotiseutu-uskollisuus oli enemmänkin läppä, vittuilua itselle ja toisille, jonka ympärille rakennettiin, vedettiin juttuja överiksi.

– Musaskene on kuitenkin muuttunut ajan myötä. Jos nuorena rikottiin tiettyjä rajoja, niin sen jälkeen oli aika laajentaa niitä. Tästä me tietysti saadaan kuulla jatkuvasti somessa, kun törmätään vanhoihin maltsufrendeihin ja UG-hemmoihin, et ketä me kuvitellaan nykyään olevamme. Tosiasiassa me ollaan maltsulaisuudesta nykyään ylpeämpiä kuin ennen.

Tie suosioon

Lähiöjuurilla on osansa myös siihen, että jätkät uskaltavat olla aidosti sitä mitä he ovat ja erityisesti painottavat olevansa taviksia. Heille tärkeää on musiikin tekeminen ja siinä jatkuvasti uusien rajojen rikkominen. He eivät tavoittele jäähalleille tai stadioneille, vaan pitävät tärkeänä esiintyä lähellä ihmisiä. Tavoite on kasvattaa yleisömäärää pikkuhiljaa ja pitää setti suunnilleen samana.

Kundit heittävät vuodessa yli sata keikkaa, mutta se ei tunnu 20 vuotta räpkertsejä rustailleita kaveruksia hidastavan. Teflon Brothersin jäsenet elävät viikolla tavallista perhe-elämää, mutta viikonloput on pyhitetty keikkailulle. Teflonit kokevat rauhoittuneensa.

– Kyllä ne pussikalja-ajat ovat menneet. Pämppääminen ei ole enää se juttu. Keikoiltakin ajetaan mieluummin himaan kuin jäädään jonnekin notkumaan.

Duuni on tuottanut tulosta ja Teflonit ovat roikkuneet biisilistojen kuunnelluimpina artisteina jo vuosia.

Menestyksekkäät soolourat

Mikko, alias Pyhimys, on luonut itsensä vahvasti läpi myös sooloartistina. Palkintoja on sadellut. Myös Heikin soolokeikkalenterissa on vähän tyhjää. Jos ei olla heittämässä Teflonien keikkaa, kierretään soolona.

Kolmikolle on tärkeää tehdä Teflonien kautta sosiaalista ja kaupallisempaa musaa ja esiintyä yhdessä, vaikka heillä on myös soolourat.

– Teflon Brothers on hauskanpitoa. Se on erinäköinen kuin sooloartistit, kundit sanovat. – Yksin on paljon vaikeampi viihdyttää.

Pyhimys sanoo, että haluaa pitää edes yhden bändeistään kasassa. Valinta on selvä, sillä bilemusalle riittää kysyntää ja samaan aikaan voi keittää sooloartistina vähän vahvempaa ja syvempää huttua.

Tefloneilta on tulossa keväällä uusi levy, jota jäämme jännityksellä odottamaan. Tuntuu, että Teflonit on aika liukas tapaus. Sen pinnalla ei pysy mikään. Sanoitukset ovat häpeämättömiä, mutta undergroundin tilalla tarjoillaan kattausta suuremmalle yleisölle.

Pitkä matka on kuljettu graffitteja bommaavista nuorisohäiriköistä kokoa kansan Teflareiksi.

Lähiöskenen syvyys

Kun kuuntelee Teflonien vanhaa tuotantoa, niin aikajanassa näkyy paljon synkempikin jatkumo. Menee vakavaksi. Hubba bubban sijaan Muistojen Malminkartanosta kumpuaa Pyhimyksen Ei unta ennen Maltsuu… ja muita Mikon ja Heikin soolourien henkilökohtaisia riimityksiä.

Onko julkinen vitsinvääntö ja suunsoitto muuttumassa keski-ikäisten äijien haikeiksi melankolisiksi itkuvirsiksi? Odottaako oven takana ura vanhempien starbujen vakavina väinämöisinä?

Jokainen lähiökasvatti kantaa messissään paljon suurempaa säkkiä kuin heti uskaltaa tunnustaakaan. Julkisen rallattelun takana on jotain syvempää ja pimeämpää, tuskaisia tarinoita, jotka tuntuvat rinnassa samalta kuin krapula-aamuna älyttömän rilluttelun jälkeen, kun on fiilis, ettei uskalla peiton alta katsoa ja itkettää…

Onko ympyrä sulkeutumassa? Elääkö dissaamisesta, irvailusta ja roolinvedosta kypsyneiden jäbien takana kuitenkin jotain vahvempaa ja vakavampaa? En epäile hetkeäkään. Teflon Brothers on koko kansalle rakennettu huumorisävytteinen maltsukerros, liukas Luigi, joka panee uhittelun sijaan kaiken huumoriksi. Se sopii nuorille, jotka eivät uskalla avata verhojaan.

Varttuneiden jätkien henkilökohtaisissa sanoituksissa ja poliittisissa näkemyksissä voi kuitenkin saavuttaa jotain siitä aamuisesta melankoliasta; piilotetuista loukkaantumisista, epäreiluudesta, sisäisestä rehellisyydestä, vitutuksesta, menetetyistä rakkaudentunteista ja pahoinvoinnista, lähiöelämän varjopuolista.

Teflon Brothers on reilusti stadilainen, koominenkin lähiöbändi, kun taas Mikko, Heikki ja Jani ovat hoodinsa tuotoksia, joissa on useita kerroksia. Jokainen voi valita, mihin kerrokseen rinnastuu. Tänään voidaan pämpätä ja huomenna voidaan olla ystävii, luusereita tai jättiläisii. Maltsun kundit ovat kasvaneet aikuisiksi ja se elämä on ihmisen parasta aikaa.

Teksti ja kuva
Jauri Varvikko