Ruumis ja veri – Yhteisellä tiellä
Kukapa ei haluaisi suojella elämänsä kehtoa? Kuinka paljon käytämme aikaamme yksin ja yhteisöllisesti vointimme varjeluun ja kärsimyksen karttamiseen? Yrityksistämme huolimatta kuitenkin kaikessa karmeudessaan pahuuden kasvot paljastuvat meille aika ajoin. Silloin, kun mahdottomat vastoinkäymiset musertavat yksilön tai kokonaisen kansan, tulevaisuus joutuu uhan alle. Suurin ahdistus liittyy pelkoon maailmamme tuhoutumisesta: Milloin kuolema koskettaa meitä? Normaaliaikoina on uskallettava todeta mahdolliset uhkaavat tekijät.
Kristikunnassa pahuuden ja kuoleman läsnäolo kohdataan toivoon takertuen. Vuosittain pääsiäisen alla vietämme syvän paaston aikaa. Hiljaisen, pyhän, suuren piinaviikon aikana käsittelemme, miten mielivalta päätti ottaa uhrikseen viattoman.
Ruumis ja veri. Kiirastorstaina muistamme, mitä Jeesus teki kärsimyksensä edellä. Hän aterioi ystäviensä kanssa. Siunasi leivän ja viinin. Jeesus käski omiaan viettämään ehtoollista tulevina päivinä hänen muistokseen. Tiedämme, minkälaisen uhrin Jeesus antoi. Hänelle kärsimys tuli tutuksi ja siksi hän ymmärtää meidän pelkomme ja tuskamme. Siksi ehtoollinen on niin herkkä juhla joka kerta. Tervetuloa katumuksen, kiitollisuuden, uskontunnustuksen ja palvelun muistoaterialle kohtamaan Kristus. Kun pappi sanoo ”Kristuksen ruumis, sinun puolestasi annettu – Kristuksen veri, sinun puolestasi vuodatettu”, hän toistaa Jeesuksen rakkauden täyttämän lupauksen.
Miksi Jeesuksen lupaus on niin vahva? Kristus nousi kuolleista, kuolemallaan kuoleman voitti ja haudoissa oleville elämän antoi. Eipä ole tähän kukaan muu pystynyt. Siksi ehtoollisen vietto vie meidät suoraan syvään päätyyn rajallisuutemme kohtaamisessa. Jumala ikävöi rakkaita lapsiaan. Hän syntyi keskellemme, ettei kenenkään tarvitse hukkua pahuuteen ja epätoivoon. Kristuksen tähden kristityillä on kanttia uskoa, ettei pahuus voita. Tätä taivaallista ylösnousemuksen iloa meillä on lupa ja velvollisuus jakaa eteenpäin. Ei vaivuta epätoivoon.
Tässä maailmassa meillä on paljon tehtävää. Toivon lisäksi tarvitsemme oikeaa tietoa ja tilannekuvaa. Epätietoisuus ja valhe ruokkivat kestämätöntä kehitystä. Tiedämme, että kulutamme liikaa. Maailman ylikulutuspäivä on se hetki vuodesta, kun ylitämme maapallomme biokapasiteetin. Suomalaiset kuluttavat uusiutuvia ja uusiutumattomia varantoja keskimääräisesti muita kansoja enemmän. Vuonna 2021 suomalaisten laskennallinen ylikulutuspäivä oli 10. huhtikuuta. Koko maailman ylikulutuspäivä on koittanut viime vuosina heinä–elokuussa. Vajaassa vuodessa koko vuoden luonnonvarat on käytetty. Valitettavasti koemme ympärillämme huonojen ratkaisujen ja tekemättömien hyvien tekojen tulokset.
Liikenteessä sekä energian- ja ruoantuotannossa on otettava järki käteen. Ja rukoiltava, että tekisimme kaikkemme välttääksemme katovuodet.
Maapallomme ja vastuumme tulevaisuudesta on yhteinen. Muutos parempaan ei ole uhka vaan mahdollisuus. Ryöväri ristillä kuiskasi Jeesukselle: ”Muistathan minua valtakunnassasi, Herra”. Meitä on jo muistettu. Iankaikkisuuden suunta valitaan jo tässä ajassa.
Siunattua pääsiäisenaikaa sinulle ja läheisillesi.
Virpi Koskinen
Kannelmäen seurakunnan kirkkoherra