Tanotorvi Kaarelan ja lähi-alueiden paikallislehti.

Oi maailma. Odottelen aikaa, jolloin voin rauhassa mennä ravintolaan nauttimaan hyvästä ruoasta ja seurasta. Perheen kanssa. Ystävien kanssa. Nauraa ja kiihkoilla innostavista asioista. Syödä jonkun toisen laittamaa, ihanan makuista ruokaa lämpimänä.

Valju totuus on, että poikkeuksellisen etävuoden aikana minusta ei tullut monitaitoista kotikokkia, joka keksii mitä mielikuvituksellisempia ruokia maailman eri kolkista. Ei, minä olen kokannut perinteisiä arkisia keitoksia. Siis kokannut silloin kun elämäni valo ei kokkaa. Aika usein meillä tehdään jauhelihaa eri muodoissa, perunoita, pastaa, vihanneksia. Säännöllisen epäsäännöllisesti yritämme harhauttaa vihanneksia vastustavaa jälkikasvua kokkaamalla yllätyssörsseleitä. Talon pikkuväki on kuitenkin varustettu sekä hyvillä hoksottimilla että epäilevällä luonteella, joten yllätykset eivät yllätä. He saivat jo aikaa sitten selville, että yllätykset ovat jonkinlaisia pataruokia tai kastikkeita, joissa on käytetty härkistä tai nyhtökauraa tai muuta sangen epäilyttävää täytettä.

Poikkeusajan harmautta lievittääksemme haemme silloin tällöin noutoruokaa tai tilaamme kotiin sitä. Noutoruoka on hyvää, mutta eihän se samalta maistu kuin ravintolassa. Siinä sitä istutaan keittiön pöydän ääressä sushilajitelman ääressä ja käydään kimppuun. Siis ruoan. Ikkunasta ei näy urbaani Helsinki, ristiin rastiin vaeltava ihmispaljous eikä tunnu kaupungin sykkeeltä. Ulkona on lunta, rusakko ja ehkä lintuja. Kovaääninen perhekeskustelu ei kuulosta samalta kuin ravintolassa kuuluva taustaäänien sekamelska, joka muodostuu neutraalin oloisesta hissimusiikista ja ihmisten rupatteluista. Parhaimmillaan toki meidänkin ruokapöydässämme ehditään kertoa tarina, jos toinenkin, jopa neljä tarinaa yhtä aikaa, mutta ei se tunnu mitenkään erityisen hienolta. Taustamusiikkia ei ruokaillessa soiteta, sillä ei päästä yksimielisyyteen siitä, mitä sen pitäisi olla. Mitään vienoa, rauhallista ruokailuhetkeä vahvistavaa musiikkia se ei kuitenkaan olisi. Itse en pysty sushia nielemään, jos samaan aikaan raikaa raskas metallimusiikki tai nopea punk-rock, sillä kiirettä pitää tukkaa heilutellessa ja ilmarumpuja takoessa. Yhdellä perheenjäsenellä lentää sushit tapettiin, kun on pysyttävä suosikkiräppärin taimissa. Yksi unohtaa syödä, kun korealainen pop-laulu iskee tajuntaan ja täytyy kuunnella tarkasti biisiä. Ja sitten on se eräs perheenjäsen, joka istuu tyynenä syömässä. Jos raskas hevimusiikki pauhaa, hän nyökyttelee hillitysti muutaman kerran ja jatkaa ateriointia. Yleisen mielenrauhan vuoksi säästämme musiikin muihin hetkiin ja keskitymme turinointiin ja tankkaamiseen.

Ihan turhaan haaveilen eksoottisten ruokien pariin. Kun perheellä on perusasiat kunnossa, kaikki on hyvin. Jos lapset päättäisivät peruselintarvikkeet millä pärjätään, niin näillä: Nutella-levitettä höystettynä paahtoleivän paloilla (Nutellaa 350 grammaa ja kaksi paahtoleipäviipaletta), kaakao (2 desilitraa maitoa ja 11 teelusikallista kaakaojauhetta) sekä Tom Yum katkarapunuudelit (viisi kertaa päivässä) ja ehkä pizza Margarita.

Vaikka en huikeisiin kokkaussuorituksiin olekaan vuoden aikana yltänyt, niin jokin muuttui vuodessa. On nimittäin leivottu! Yhdessä lasten kanssa ja itsekseen. Leipää, pullaa, täytekakkua, mutakakkua, lusikkaleipiä, voileipäkakkua, mokkapaloja, muffinsseja. Siinä missä aiemmin keittiön laatikoista löytyi takuuvarmasti muffinssivuokia ja strösselipurkki, nykyään joutuu tarkistamaan asian ennen leivontahetkeä, menekki on ollut niin kovaa.

Onhan se näinkin, että onni on tässä hetkessä, juuri nyt. Ja onkin, mutta ei kai ole yllätys, että halajan jo pois kotoa?! Kaipaan sellaista yllätyksellistä ravintolahetkeä. Kun on oltu perheen kanssa ytimessä elokuvissa ja sen jälkeen pistäydytään tutussa pizzeriassa. Jossa työvuorossa on se suosikkitarjoilija, joka erityisen hyvin huomioi pikkuväen ja vitsailee heidän kanssaan kiireettä. Ja tunnelma on niin leikkisän huoleton, että kotimatkalla junassa kaikkia vain naurattaa.

Karolina Lamroth
Kirjoittaja rakastaa musiikkia ja lukemista, on MLL Kannelmäen yhdistysaktiivina aina pienten puolella ja toivoo maailmanrauhaa.