Tarinaa Vladimir Putinista
Arvo Tuominen
Vladimir Putin – koko tarina, Helsinki,
Readme.fi Oy 2019.
Tunnettu ja tuottelias dokumentaristi ja toimittaja Arvo Tuominen on kirjoittanut ja julkaissut uuden kirjan Vladimir Putin – Koko tarina. Kirja on ensimmäinen suomalainen kuvaus Venäjän presidentti Vladimir Putinista. Tuominen on tuottanut jo vuosia erilaisia julkaisuja liittyen Suomen ja Venäjän yhteiseloon ja historiaan. Hän tuntee naapurimaan ja sen tavat kuin omat taskunsa.
Kirja on kaksoissidos, joka keskittyy samaan aikaan niin Putinin henkilöhistoriaan kuin maan rakenteiden ja maailman muutoksiin. Kirjan tapahtumat valottavat niin koko Venäjän historiaa kuin Suomen ja muiden lähinaapureiden olemassaoloa tässä geopoliittisessa tilassa ja harmaalla puskurivyöhykkeellä, jolla mekin jossain määrin elämme.
Dokumentaristin tavoin Tuominen vie lukijaa eteenpäin vauhdilla. Hän kuvaa tilannetta, joka mahdollisti Putinin nousun presidentiksi. Tuominen maalaa lukijalle geopoliittisen kartan ja punoo historiallisen aikajanan, joiden kautta eri realiteetit nousevat esiin.
Kirjassa käydään kohta kohdalta läpi Putinin nuoruus ja taustat, hänen isoisänsä osallistuminen toiseen maailmansotaan, katupoika-ajat, nuoruuden ystävät, siirtyminen turvallisuuspalvelun leipiin, palvelu DDR:ssä ja nousu Pietarin hallintoon. Tuominen kuljettaa lukijan Putinin mukana läpi viime vuosikymmenten käänteiden.
Jotta kirja ei olisi pelkkä henkilökuvaus Venäjän presidentistä, kontekstin hyvin tunteva Tuominen tuo esiin oleellisia tapahtumia Venäjästä, sen kulttuurista ja ajattelutavoista. Tämä antaa lukijalle mahdollisuuden ymmärtää asioita laajemmin. Miksi Putin on mikä on ja miksi hänenlaiselleen ihmiselle oli Venäjällä tilaus, miksi asiat menivät niin kuin menivät ja mitä näkymiä tulevaisuus tarjoaa.
Kirjassa kuljetaan erilaisia polkuja, välillä käydään Suomessa, sitten Ukrainassa, Krimillä, Tshetsheniassa, esitellään geopoliittista kenttää ja erilaisia asetelmia, lännen toimia, jotka johtivat niihin valintoihin ja päätöksiin, missä nyt elämme. Tuomiselle ominaiseen tapaan teksti on elävää, hauskaa ja helppolukuista. Hän esittelee Putinin suomiyhteydet, erilaisia onnistuneita ja epäonnistuneita, sörssittyjä, tapahtumaketjuja sekä kuvaa kansainvälistä vakoilutoimintaa ja sen lainalaisuuksia.
Onko kirja koko tarina Vladimir Putinista? Ei tietysti, vaan se on tarina Venäjästä ja venäläisen maailman lainalaisuuksista, jossa myös Vladimir Putin toimii ja johon hän on sidottu. Tuomisen lukemattomat käynnit Venäjällä mahdollistavat sen, että kirja kuorii varmoin ottein venäläistä arvoitusta kerros kerrokselta. Kirja sopii iltakouluksi etenkin niille suomalaisille, joilla on vajavaiset tiedot Venäjästä tai jotka eivät ole venäläisten kanssa olleet pahemmin tekemisissä.
Jos olet tähän asti miettinyt, että miksi Venäjä toimii näin tai näin ja miksi Putin on sellainen kuin on, niin Arvo Tuomisen kirja piirtää siitä loogisen ja uskottavan kuvan. Kirja ei pyri olemaan tieteellinen tutkimus, vaan tarina, joten siinä ei ole viitteitä. Tämä toisaalta hieman häiritsee, sillä Tuominen lataa ’totuuksia’ välillä sitä vauhtia, että asiaa tunteva jää miettimään kenen väittämistä on kyse, Tuomisen vai jonkun muun ja olisiko tämäkin ’totuus’ vaatinut syvempää analyysiä ja pilkkomista.
En löytänyt kirjasta yhtään asiavirhettä. Jos Vesku Loirin kirjaa myydään naisseikkailuilla, niin Tuominen oli jättänyt tämän puolen Putinista lähes pois. Ei suurempia juoruja naisseikkailuista ja lapsien elämästä, vaikkakaan Putinin machopuolta ei jätetä piiloon.
Putinista syntyvä kuva on pitkälti julkisen mallin mukainen, mutta konna-supermies-imagon väliin on tuotu myös harmaita sävyjä. Tuominen painottaa useaan otteeseen Putinin lojaaliutta nuoruudenystäviään ja valtiota kohtaan. Tämän näkemyksen mukaan Vladimir Putin on ollut korruptoimaton ja pyrkinyt tekemään vilpittömästi työtä maansa eteen. Samaan hengenvetoon hän kuitenkin toteaa, että ”mitä hyötyä on ystävistä, jos niistä ei ole hyötyä”, eli omaisuuden kerryttäminen itselle ja ystäville on mahdollistettu, vaikkakaan rikastuminen ei ole ollut toiminnan päätavoite.
Tuominen tuo esimerkein esiin Putinin syvän vihan ja halveksunnan pettureita ja takinkääntäjiä kohtaan. Loikkareille ei anneta armoa, vaikka Tuominen ei suoraan esitä, että maassa ja sen ulkopuolella tapahtuneet kuolemat olisi päätetty maan ylimmissä elimissä.
Olisin kaivannut hieman syvempiluotaavaa kuvausta Neuvostoliiton hajoamisprosessista ja maan talouden tilasta tuolloin. Tuominen vetää mutkat suoriksi. Jeltsinin kaudella venäläinen yhteiskunta pääsi vapaapudotuksessa kompleksoitumaan, monimutkaistumaan luonnollisesti, mikä synnytti siihen mafian ja ryöstelyn lisäksi myös terveitä piirteitä ja syvempiä yhteiskunnallisen ja kulttuurisen toimintakentän muutoksia. Vaikka paljon sörssittiin, niin muutokset eivät olleet vain huonoja.
Tuominen tuo esiin Venäjän johdon sinisilmäisen ja naiivin uskon 90-luvun alussa siihen, että länsi olisi halunnut yksipuolisesti auttaa Venäjää Neuvostoliiton romahdettua. Tämä käsitys johti useisiin ulkopoliittisiin virhearviointeihin, joita Putin on pyrkinyt paikkaamaan. Naton laajentuminen ja Venäjän hajoamisprosessi ovatkin olleet Venäjän pahin painajainen, jota pyritään raivokkaasti pysäyttämään.
Tuominen sanoo, että Putin ei halua jäädä historiaan miehenä, jonka aikana Venäjän ja Ukrainan välit katkesivat, vaan pyrkii ratkaisemaan ongelman. Hän kuitenkin arvioi, ettei Putin enää kerkeä loppukautensa aikana korjaamaan Ukrainan kriisin synnyttämää maiden välistä syvää juopaa.
Arvostan Arvo Tuomisen tapaa kirjoittaa Venäjästä. Hän ei turhia kumartele, vaan kertoo suoraan, mikä hänen mielestään on venäläisessä kulttuurissa ja toimintamalleissa pielessä ja mikä ei. Hän ei sorru tunteelliseen ihasteluun, tuomitsemiseen eikä vihasteluun, mikä on yleensä Venäjästä kirjoittavien suurin ongelma.
Huumorilla höystetty pragmatismi ja loogisten käänteiden esiintuominen ovat juuri niitä tapoja, joilla naapuria ja sen muutosprosesseja pitää käsitellä. Lukija voi kirjan lopuksi jäädä miettimään mahdollisia skenaarioita Putinin uran jatkumisen tai päättymisen suhteen, kun neljäs presidenttikausi neljän vuoden päästä loppuu.
Jauri Varvikko