Tonttu nähty Kannelmäessä – Mutsi ja lähiön lumo
Vanhaenglanninlammaskoira Helmeri oli jähmettynyt paikoilleen. Se seistä tönötti jäykkänä ja tuijotti pimeässä pusikkoon. Sen omistaja yritti turhaan komentaa sitä liikkeelle. Kuka täällä joulukuisessa pimeydessä haluaisi kuljeskella yhtään enempää kuin oli pakko. Sitä paitsi kotona olisi glögiä ja takkatuli. Mutta koira vain tuijotti kiinteästi tienviereiseen pusikkoon ja kuunteli tarkkaan. Varmuudeksi se haukahti muutaman kerran, mutta pusikosta ei vastattu. Lopulta Helmeri antoi periksi ja käänsi kuononsa kohti kotimäkeä.
Kun Helmeri emäntineen oli kadonnut kuuloetäisyyden taakse, pusikosta kömpi esiin pikkuinen, parrakas, hiippalakkinen mies, joka pyyhki hikeä otsaltaan. ”Huh! Olipa täpärällä!” ajatteli mies ja lähti nopein askelin etenemään kohti katulamppujen kajossa näkyviä asuintaloja. Päästyään ensimmäisen kerrostalon viereen hän taiteili itsensä huoltotikkaille ja kiipesi ketterästi neljännen kerroksen asunnon parvekkeelle. Sitten hän kurkisti parvekkeen ovesta sisään. Olohuoneessa oli hämärää, talon väki oli näköjään nukkumassa. Hän kokeili parvekkeen ovea, joka olikin auki, avasi oven ja astui sisään. Hetken hän kuulosteli pimeydessä ääniä. Kuului vain unista tuhinaa ja jonkun kuorsausta. Hän hipsi asunnossa eteenpäin ja löysi lastenhuoneen. Siellä, kerrossängyssä nukkuivat hänen päämajastaan saamiensa tietojen perusteella yläsängyssä Sampo ja alasängyssä Lilja. Lilja nyyhkytti unissaan. Tästä mies oli huolissaan. Sillä päämajaan oli kantautunut tieto, että Lilja murehti päivittäin sitä, että Joulupukki ei pääse tänä vuonna matkaan ollenkaan, koska korona on sulkenut koko maailman. Tämähän ei tietenkään pidä paikkaansa, sillä joulupukki lähtee aattona liikkeelle, oli säätila tai asiain tila mikä hyvänsä. Mies kaivoi taskustaan punaisella musteella kirjoitetun kirjeen. Punainen muste on erikoismustetta, joka näkyy vain lapsille. Ei tarvitse edes osata lukea ymmärtääkseen viestin. Riittää, että tuijottaa mustekirjoitusta ja sitten vain tietää kirjeessä sanotun asian. Kirjeessä luki: ”Hei Lilja! Sinun ei tarvitse pelätä eikä surra. Tulen jouluaattona kylään, niin kuin aina ennenkin. Joulun taika on vahvempi kuin korona. Pian nähdään! Terveisin Joulupukki ja apurinsa Tonttu.” Tonttu piilotti kirjeen Liljan tyynyn alle ja lähti seuraavaan kohteeseen.
Mies kurkisti keltaisen omakotitalon ikkunasta. Mitä hän näkikään! Olohuoneessa oli pikkuruinen tonttuovi! Ja oven eteen oli pinottu pieni keksipino. No tämäpäs sattui! Tonttuovissa nimittäin on semmoinen jännä juttu, että se johdattaa seinien ja esteiden läpi eri maailmoihin. Tonttu tulla tupsahti tonttuovesta olohuoneeseen. Hän päätti maistaa vähän keksejä ennen kuin lähti katsomaan, missä talon lapset olivat. Puistellessaan keksinmuruja parrastaan hän hiipi talon yläkertaan, jossa sijaitsi Timon huone. Timo nukkuikin sikeästi, kuola valui poskelta ja kuului unista maiskutusta. Tonttu katseli päämajastaan saamiaan asiakirjoja. Erääseen niistä oli kirjattu Timon vuolas purskahdus, jonka hän oli eräänä päivänä tarjoillut äidilleen. Se kuului näin ”Se on hyvä, ettei kukaan enää teeskentele, että joulupukki on olemassa. Se ei ole kovin uskottavaa, että oikeasti joku vanha random ukko tulisi meille ja antaisi lahjoja.” Tonttu kaivoi punaisen takkinsa povitaskua, onki sieltä kirjeen ja sujautti sen Timon tyynyn alle. Kirjeessä luki: ”Hei Timo! Ikäväkseni kuulin, että et usko enää minuun. Saanko kysyä miksi? Tarkennan, että olen oikeastaan ikinuori ja lisäksi olen tuntenut sinut vauvasta asti, samoin kuin sukulaisesi. Tiedän, että sinulla monta lahjatoivetta. Voi olla, että niistä jokin toteutuu – mutta vain, jos uskot minuun! Aattona nähdään! T: Joulupukki ja apurinsa Tonttu.” Kirje oli nyt tyynyn alla ja Timo edelleen unessa. Tonttu hiipi ulos talosta ja katosi pimeyteen.
Karolina Lamroth
Kirjoittaja rakastaa musiikkia ja lukemista, on MLL Kannelmäen
yhdistysaktiivina aina pienten puolella ja toivoo maailmanrauhaa.