Uusi vaihde politiikan tekoon
Kuntavaalit pidettiin alkukesästä ja uudet valtuustot aloittavat työnsä syksyllä. Luulisi yleisen kiinnostuksen kohteeksi nousevan miten vaalien jälkeen uudistuneet valtuustot aloittavat työnsä kuntalaisten elämän ja olojen parantamiseksi. Vaalituloksia tulkitaan kuitenkin hallituksen ja opposition asemat muuttuisivat. Erityisesti näyttää kiinnostavan kokoomuksen pohdiskelut vasemmistokeskustalaisen hallitusrintaman vaihtamisesta oikeistolaisemmaksi. Monille on saattanut muodostua kuva ikään kuin hallituksen ja oikeisto-opposition keskinäinen suhde olisi muuttunut. Näinhän ei ole vaan jopa Hesarin julkaiseman viimeisimmän gallupin mukaan hallituspuolueille on edelleen 54,6 prosentin kannatus.
Pari viime vuotta on kamppailtu koronavirusta vastaan. Se on vaikuttanut elämänmenoon luonnollisesta kaikkialla. Niinpä taka-alalle jäivät monet nykyisen hallituksen ohjelmansa mukaisesti valmistelemat lakiuudistukset, joista merkittävimmät myös kuntien toimintaan vaikuttavat asiat koskivat viimeinkin eduskunnan päätettäväksi nousseet soteuudistus, oppivelvollisuusiän nostaminen ja sen yhteydessä yleisen toisen asteen koulutuksen toteuttaminen sekä korkeakoulujen ja tutkimuksen rahoituksen lisääminen.
Korona pandemiaa ei ole tietenkään vielä voitettu. Rokotukset ovat jo kuitenkin vaikuttaneet siten, että tartuntalukujen uudesta neljännen aallon aiheuttamasta kohoamisesta huolimatta vaikeimpien sairaalahoitoa vaativien ja kuolemaan johtaneiden tapausten määrä ei ole vastaavasti kasvanut. Tämä antanee mahdollisuuden soveltaa lievempiä rajoituksia. Erityisesti on kaivattu koulujen lähiopetukseen palaamista ja muutoinkin nuorten harrastustoiminnan vapauttamista tarpeettoman tiukoista rajoituksista. Samoin kulttuuritilaisuuksien järjestämisrajoituksia on löysätty. Nämä kaikki koskevat välittömästi kuntien toimintaa.
Talouden osalta olemme selvinneet huomattavasti paremmin kuin odotettiin. Monet suuret firmat ovat tehneet jopa ennätystuloksia. Toisaalta monet pienyrittäjät ovat olleet suurissa vaikeuksissa, joita valtion tukitoimet eivät ole riittävässä määrin helpottaneet. Erityisen vaikea on ollut ravintoloiden tilanne. Kulttuurialan työntekijät ovat samoin kärsineet esiintymistilaisuuksia koskevien rajoitusten vuoksi.
Työllisyyden kannalta tilanne on erikoinen. Monilla kiihtyvän kasvun aloilla on ilmaantunut vaikea työvoimapula. Näin erityisesti rakennusalalla. Mutta jopa ravintola-alalla valitetaan, että huomattava määrä lomautetuista työntekijöistä on siirtynyt muille aloille, eikä toiminnan jälleen avautuessa enää olekaan riittävästi ammattitaitoisia työntekijöitä tarjolla.
Terveydenhuollon alalta on samoin monet siirtyneet muihin tehtäviin valittaen työuupumusta.
Meillä on jo kauan puhuttu työttömyyden yhteydessä työvoiman ja avoimien työpaikkojen kohtaamattomuusongelmasta. Osaltaan tämä liittyy koulutuksen puutteellisuuksiin, joihin uudet koulutusta koskevat järjestelyt ovat tuomassa parannusta. Toisaalta kiistat ulkomaisen työvoiman vastaanottamisesta ovat vaikeuttaneet tilannetta. Nykytilanteessa tarvitsemme monilla aloilla ulkomaista työvoimaa teollisuudessa, rakennuksilla, maatalouden kausiluontoisissa tehtävissä, hoiva-aloilla sekä varsinkin korkeata ammattitaitoa vaativissa tehtävissä. Ulkomaisen työvoiman vastaanottamisessa on kankea byrokraattinen hidastelu ollut suurimpia esteitä. Toisaalta on huolehdittava, että ulkomaista työvoimaa ei käytettä työvoimakustannusten alentamisen keinona, joka heikentää kotimaisten työntekijöiden palkkaamismahdollisuuksia.
Työnantajajärjestöt ovat puhuneet paikallisen sopimusjärjestelmän puolesta. Olen ymmärtänyt, etteivät palkansaajajärjestöt kiellä paikallisia sopimuksia. Tavoitteena on, että sopimuksilla ja lain säädännön kautta taataan tietty minimitaso kohtuullisen elintason säilyttämiseen ja tasa-arvo työntekijäin kesken heidän kansallisuudesta riippumatta. Vanha sanonta – työläinen on palkkansa ansainnut tarkoittaa, että saamallaan palkalla jokainen tulee myös toimeen.
Perustuslaissamme kaikkia kansalaisiamme koskevat säädökset terveydenhoidosta, koulutuksesta, lasten ja vanhusten hoivasta on erikseen laissa määritelty. Niiden toimeenpanosta vastaavat valtion ja kuntien asianomaiset elimet. Vaaleilla valittavien poliittisten päättäjien joukkoon tulee eduskunnan ja kunnanvaltuustojen lisäksi vielä uusi elin hyvinvointialueiden eli maakuntien valtuustoihin valittavat edustajat. Huolestuttavaa on äänestysaktiivisuuden alentuminen varsinkin nuoremman polven sekä heikommassa taloudellisessa asemassa olevien keskuudessa. Sen seurauksena päätösten teko ja niiden toimeenpano riippuu parempiosaisten tahdosta.
Oiva Björkbacka