Tanotorvi Kaarelan ja lähi-alueiden paikallislehti.

Kaarela-seuran puheenjohtaja Erik Bärlund palkittiin vuosikymmenien uurastuksesta presidentin myöntämällä kunniamerkillä.

Uskollisesti alueen etuja ajava ja Kaarelassa hyvin tunnettu paikallisvaikuttaja on ollut ja on monessa mukana. Bärlund on nähnyt Kannelmäen kehityksen 3000 asukkaan alueesta Helsingin suurimmaksi lähiöksi, Kaarelan kaupunginosaksi, joka kasvaa edelleen kovaa vauhtia.

Parhaiten hänet tunnetaan jääkiekkoseura Karhukissojen valmennus- ja johtotehtävistä sekä työstään Kannelmäen nuorisokodin johtajana. Vuosikymmenten saatossa hän on toiminut lukuisissa erilaisissa luottamustehtävissä kuten Helsingin seurakunnan kirkkovaltuustossa ja Kannelmäen seurakuntaneuvostossa, jossa työ edelleen jatkuu. Bärlund haluaa korostaa yhteistyön merkitystä kaikessa tekemisessä. Yhdessä tekemällä viedään parhaiten asioita eteenpäin.

Yllätyspalkinto
Yli 50 vuotta Kannelmäessä vaikuttanut Erik Bärlund vastaanotti tasavallan presidentin itsenäisyyspäivänä 6.12.2017 myöntämän Suomen Valkoisen Ruusun I luokan mitalin kultaristein 21.12.2017.

– Täytenä yllätyksenähän tämä tuli, kertoo Bärlund kunniamerkin luovutustilaisuudesta.

Seuran puheenjohtajana vuodesta 2000 lähtien toimineella Bärlundilla ei ollut mitään käsitystä tilaisuuden muodosta, kun hän sai kutsun saapua Kannelmäen kahvilan tiloihin.

– Tietysti hyvältä tuntuu, että näin muistetaan. Se on osoitus siitä, että arvostetaan tekemistä.

Bärlund toteaa samaan hengenvetoon, että kyseinen kunniamerkki myönnettiin toiminnasta Kaarela-seurassa, joten samalla se on kunnianosoitus koko seuralle ja sille työlle mitä seura on alueen hyväksi tehnyt.

– Turha luulla, että kukaan yksin pystyy viemään asioita eteenpäin, korostaa Bärlund.

Umpistadilainen Kampista
Erik Bärlund syntyi Kampissa vuonna 1942. Lapsuus- ja nuoruusvuodet kuluivat pitkälti urheilun parissa.

– Urheilu on ollut minusta aina hauskaa ja pelasin niin jalkapalloa kuin jääkiekkoakin puhtaasti omasta halusta, hän kuvaa.

Päästyään ylioppilaaksi Ressun lukiosta hän aloitti opinnot opettajakorkeakoulussa ja valmistui 20-vuotiaana kansakoulunopettajaksi. Edessä oli varusmiespalvelus Suomenlinnan rannikkotykistössä. Armeijan jälkeen hänelle oli tarjottu töitä opettajana Säämingissä, mutta kohtalo oli päättänyt toisin. Bärlund oli jo tavannut elämänkumppaninsa ja vaimonsa, joka työskenteli Yleisradiossa äänitarkkailijana.

Bärlund aloitti työt Taivallahden nuorisokodin ohjaajana. Muutaman vuoden jälkeen Kannelmäessä avautui nuorisokodin johtajan paikka. Bärlund valittiin pestiin. Tuohon aikaan oli normaalikäytäntönä, että nuorisokodin johtajalla oli virka-asunto työpaikan yhteydessä. Edessä oli muutto Kannelmäkeen.

– Olin käynyt vastavalmistuneena Kannelmäessä jumppatunnilla, mutta muutoin ei alue ollut minulle ennestään tuttu, kertoo Bärlund.

Kotiseutuna Kannelmäki
Kun Bärlund vuonna 1966 muutti Kannelmäkeen, oli näkymä ympärillä melkoisen toisenlainen kuin se nykyisellään on.

– Kannelmäki oli 3000 asukkaan kerrostaloalue, sellainen ympyränmuotoinen pieni kylä, erillinen saareke Malminkartanon ja Haagan välissä, kuvaa Bärlund tuntemuksiaan uudesta kotipaikastaan. Tuolloin nykyinen Malminkartano oli pelkkää peltoa ja metsää, jossa saattoi aivan hyvin kohdata hirven. Landehan jatkui aina Haagaan asti.

Bärlund on ollut mukana seuraamassa Kaarelan kehitystä 60-luvulta aina tähän päivään asti.

– Eihän tämä ole sen kummempi paikka kuin muut. Ja jokaisen juna-aseman vieressä tapahtuu aina jotain pientä. On aivan turhaa jaarittelua, että täällä olisi levottomampaa kuin muualla. Kannelmäki on hyvä paikka asua, kuittaa Kannelmäen kuin omat taskunsa tunteva mies viittaukset alueen huonoon maineeseen.

Elämäntyö nuorten parissa
Bärlund toimi Kannelmäen nuorisokodin johtajana vuoteen 2002, jolloin hän jäi eläkkeelle. Yhteensä 36 vuotta nuorisokotia vetänyt Bärlund tunnettiin jämäkkänä ja johdonmukaisena johtajana.

Nuorisokodissa asui 14-21-vuotiaita nuoria. Kanneltie 8:ssa sijaitsevassa nuorisokodissa elettiin mahdollisimman kodinomaisissa olosuhteissa. Alueella asuvat nuoret olivat talossa tuttu näky. Sinne tultiin tapaamaan kavereita, pelaamaan pingistä ja treenaamaan punttisalilla.

Sääntöjäkin tietenkin oli. Esimerkiksi ruokailuajoista pidettiin kiinni. Väkivaltaa ja epäkohteliasta käytöstä ei sallittu.

– Käyttäydy ihmisiksi, oli tärkeä ohjenuora, Bärlund kuvaa.

Tarpeen vaatiessa rauhallisesti puhuvasta miehestä löytyi ja löytyy yhä temperamenttia.

Epäoikeudenmukaisuutta tai vääryyksiä Bärlund ei suvaitse.

– Luonnollisesti työssäni tarvittiin myötäelämisen kykyä. Jos tunteita ei heräisi, niin kyllähän sitä olisi väärällä alalla. Ja kun palautetta annettiin, niin ilkeä ei saanut olla. Sen neuvon annoin työntekijöilleni, ettei kenellekään pidä sanoa pahasti, Bärlund sanoo.

Nuorisokotiin tuli nuoria mitä moninaisimmista lähtökohdista ja tilanteista ja heitä kaikkia yhdisti se, ettei heiltä kaikilta puuttui luotettava aikuissuhde. Vapaa kasvaminen ei ole sitä, että jätetään heitteille.

– Pitää muistaa, ettei rakkauden vastakohta ole viha, vaan välinpitämättömyys.
Lapsella tulee olla aikuinen, joka on saatavilla ja asettamassa rajoja.

– Nuori testaa aikuista ja hakee huomiota. Nuori oirehtii ongelmaa, Bärlund kertoo.

Bärlund on usein kutsuttu puhumaan nuorten asioista esimerkiksi kouluihin. Eräässä koulussa hän vertasi ihmistä fläppitauluun. Jokainen ihminen syntyy tähän maailmaan tyhjänä. Kaikki vaikuttaa sitten mitä siihen syntymän jälkeen piirretään. Ihminen ei sinänsä ole syntyessään paha tai kiltti. Lähtökohdat kaikilla ovat tietysti erilaiset ja perinnöllisyydelläkin on vaikutuksensa, mutta paljaana me tänne synnymme.

Bärlundin näkemyksen mukaan ei ole vahvoja päihteitä käyttävää alaikäistä, jolla ei olisi myös psyykeongelmia. Hänellä on myös selkeä kanta kannabikseen: sen käyttö ei ole millään muotoa vaaratonta.

Hän on saattanut maailmalle 250 nuorta ja suurin osa on pärjännyt hyvin.

– Nuoret ovat toipuvaisia, kun he ovat oikeissa käsissä ja saavat mahdollisuuden, hän toteaa.

Yhteistyön voimaan uskova liikuntavaikuttaja
Bärlund uskoo yhteistyön voimaan ja antaa suuren arvon vapaaehtoistoiminnalle.

– Vapaaehtoisvoimin järjestäytynyt aikuismaisesti johdettu liikuntatoiminta on ensiarvoisen tärkeää. Ilman vapaaehtoisjärjestöjä tämä maa olisi surkeassa kunnossa.

Jalkapalloa ja jääkiekkoa harrastanut mies urautui aikanaan valmennuksen pariin. Karhukissoissa hän on ollut mukana vuodesta 1970 lähtien. Hän toimii yhä jääkiekkoseuran tukihenkilönä, mutta valmennustehtävät ovat jääneet nuoremmille.

Bärlundin mielestä kouluissa pitäisi olla enemmän ohjattuja liikuntatunteja. Säännöllinen harjoittelu pakottaa suunnittelemaan aikataulunsa ja siksi se tukee myös muuta elämää. Ihmisen on hyvä olla niin fyysisesti kuin henkisesti hyvässä kunnossa. Nuorten kunto on laskenut vuosikymmenten varrella.

Bärlund on huolissaan nuorten tietokonepelaamisesta.

– Eihän se voi olla tervettä, että jo 10-vuotiaat istuvat ja pelaavat useita tunteja päivässä. Sitä voi vain aavistella mitä sakkia täällä on 20 vuoden päästä.

Kaarela-seuran puheenjohtaja toivoo lisää porukkaa mukaan seuran toimintaan. Bärlund ei ainakaan vielä aio vetäytyä luottamustehtävistään. Kaarela-seuran toimesta on tehty paljon alueen asukkaiden hyvinvoinnin parantamiseksi. Ja asukkaita on kuultava, kun heidän asioita hoidetaan, toteaa mies, josta huokuu tekemisen into.

– Paikalliset asiat kiinnostavat. Asioiden eteenpäin viemiseksi on tehtävä hommia. Ja kun hommaan ryhtyy, niin se tulee tehdä kunnolla, Bärlund sanoo.

Kesän kynnyksellä järjestettävät Mätisfestarit on erinomainen osoitus siitä, mitä paikallistasolla vapaaehtoisten voimin voidaan parhaimmillaan saada aikaiseksi. Bärlund on mukana organisoimassa tapahtumaa, joka järjestetään ensi toukokuussa 22. kertaa.

Bärlund ei itse aio politiikkaan lähteä, mutta toivoo, että alueelta saataisiin edustaja kaupunginvaltuustoon valvomaan kaupunginosan etuja. Oman valtuutetun puuttuessa kaupunginosan asioiden hoitaminen on pitkälti vapaaehtoispohjalta toimivien järjestöjen varassa.

Nokka kohti tulevaa
Kaarelan tulevaisuuteen Bärlund suhtautuu myönteisesti eikä hän haikaile mennyttä aikaa.

– Historiasta on hyvä olla selvillä, mutta elää pitää tässä päivässä ja katse suunnata eteenpäin tulevaisuutta haistellen, Bärlund sanoo. – Kun nämä rakennushankkeet saadaan toteutettua, niin alueella on varmasti mahtava tulevaisuus edessä. Väkeä tulee lisää.

Viime vuosina Helsingin kaupunki on satsannut kiitettävästi alueen ympäristöön. Puistot on peruskorjattu ja samalla lisätty viihtyvyyttä. Bärlund on ollut aktiivisesti mukana puuhaamassa alueelle omaa jäähallia. Vuosien työn ja vääntöjen tuloksena Monitoimi-jäähalli on vihdoin rakenteilla. Hallin valmistumisen myötä harrastusmahdollisuudet lisääntyvät. Luvassa on monipuolinen systeemi kahviloineen ja erilaisine liikuntatiloineen.

– Olen tyytyväinen, että paikallisille asukkaille ja etenkin nuorille saadaan paikka, jossa voi harrastaa myös talvella eikä tarvitse miettiä säätä. Vielä kun saisimme tekonurmikentän, sanoo Bärlund.
Silloin kun Kaarelan johtohahmo ei ole hoitamassa luottamustoimiaan, niin hänet voi tavata Ruoveden suunnalla, jonka vieressä hänen vapaa-ajan asuntonsa sijaitsee. Bärlund viihtyy luonnon helmassa ja oma mökki järven rannalla tarjoaa siihen erinomaiset puitteet.

Teksti Nina Eriksson
Kuvat Jauri Varvikko