Vasemmisto- oikeistoakselilta liberaali-konservatiivi-akselille – Pääkirjoitus

Vanhasta puoluejaosta huolimatta, tai sanotaanko riippumatta, viikonloppuna järjestettäviä eduskuntavaaleja ei käydä oikeiston ja vasemmiston kesken. Tulevat vaalit ovat monin tavoin arvovaalit, vaikka pääteemat eivät siitä suoraan kielikään. Liberaalit vihervasemmisto sekä kokoomus saattavat olla vaalien suurimmat häviäjät ja konservatiiviset keskusta ja perussuomalaiset voivat nousta voittajiksi.

Perinteinen puoluejako vasemmistoon ja oikeistoon ei enää toimi kuten ennen. Stubbin oikeistolainen liberalismi ei liiemmälti eroa kansainvälisestä arvoliberaalista vihervasemmistolaisuudesta. Kummatkin puhuvat globaaleista muutoksista, vieraan työvoiman tarpeesta ja monikulttuurisuuden hienoudesta. Kummankin arvomaailma lähtee globaaleista lähtökohdista, läntisestä avoimuudesta ja kiveen hakatuista vapauskäsitteistä. Kokoomus suhtautuu vihreiden kanssa lähes yhtä nyrpeästi Venäjän nykyistä kehitystä kohtaan. Vihreiden näkemykset eivät ehkä kohtaa kokoomuksen kanssa talouskysymyksissä, mutta urbaanin arvoliberalismin saralla ollaan samaa mieltä.

Onko kansa samaa mieltä? Monilta osin on. Suurin osa meistä tunnustautuu liberaaleiksi ajatuksiltaan. Mutta jokin mättää. Iso osa meistä kokee, että tietyt rajat ovat tulleet vastaan. Vapaus ja avoimuus ovatkin muuttuneet turvattomuudeksi ja arvottomuudeksi. Ihmiset kokevat, että heidän näkemyksiään ei oteta huomioon tai puolueet ajavat niiden yli. Meitä viedään maailmalle kuin pässiä narussa. Ihmiset ovat muuttuneet konservatiivisemmiksi. Tähän perustuu perussuomalaisten kannatus.

Nyt kun talouskasvusta ei ole tietoakaan ja suurin osa puolueista tarjoaa samaa ohjetta: palkkamalttia, pidempiä työuria ja veronkorotuksia, alkaa monilla ihmisillä tulla kotia, uskontoa ja isänmaata ikävä. Keskusta tarjoaa tuota porkkanaa, kuten Soininkin porukka. Heillä tuskin on kellään sen parempia keinoja talouskasvun kääntämiseksi uudelle uralle, mutta he pyrkivät luomaan vahvempaa turvantunnetta ja kansallista me-henkeä. Onko kansallishengen nostatus hyvä vai huono asia? Miten hyviä taloudellisia tuloksia saava me-henki luodaan?

Sdp voinee halutessaan kääntää kurssinsa suuntaan tai toiseen, kenttä ymmärtää. Voittajaksi Sdp tuskin nousee, mutta pitänee hallituspaikkansa ja palaa mieluusti punamultaan. Onkin mielenkiintoista nähdä, mikä on perussuomalaisten tulos. Onko viimein aika persujen hallitukseennousulle?

Kylmän sodan jälkeinen aikakausi on monin tavoin päättymässä. Kasvun tie on käyty loppuun. Puoleiden retoriikassa tämä ei välttämättä vielä näy; poliittinen eliitti tuntuukin olevan nukuksissa. Nukkuvatkohan äänestäjätkin?

Vaikka pysyisemme vanhojen puolueidemme takana, on selvää, että arvonäkemykset puolueiden sisälläkin ovat muuttumassa. Yltiöoptimismille ei ole enää sijaa ja saattaa olla aika tarkastella myös utopististisia globaaleja kuvitelmiammekin. Suomalaiset eivät ole liikkeellä yksin. Kyse on yleiseurooppalaisesta muutoksesta ja tulevat vaalit näyttävät, onko Suomi muuttamassa poliittista suuntaansa arvoliberaalisesta arvokonservatiiviseksi.

Suomalaiset eivät perinteisesti ole olleet sinuja konservatiivisten liikkeiden kanssa, eikä kansakunnan jakautuminen kahteen eri leiriin ole kenenkään etu. Emme tarvitse yhteistyökyvytöntä vastakkainasettelua, mutta meidän on kuunneltava toisiamme. Kestävyysvaje ei pienene riitelyllä. Kyseessä on Suomen etu. Sinä päätät.

Jauri Varvikko

päätoimittaja

Kommentit