Tanotorvi Kaarelan ja lähi-alueiden paikallislehti.

Helsingin kaupunki on panostanut viime vuosina yhteisöllisyyteen ja yhteisötaiteen kehittämiseen. Yhteisötaide tarkoittaa sitä, että taidetta tehdään yhteisön ehdoilla tai sitä varten. Yleensä yhteisötaide toteutetaan projekteina ja saattaa olla harrastajapohjaista, jolloin teoksen toteuttajat eivät ole välttämättä taidepiirien edustajia. Mutta onko jotain unohtunut?

Kannelmäkeläinen Nella Keskisarja on pitkän linjan kuva- ja tilataiteilija. Häntä voidaan myös kutsua yhteisötaiteilijaksi tai ympäristötaiteilijaksi.

Viime syksynä Malminkartanon juna-aseman alikulkutunnelin betonisiin seiniin ilmestyi joukko graffiteja. Lopputulos ei Nellan mielestä ole aivan onnistunut, sillä teokset eivät ole keskenään sopusoinnussa. Kokonaisuuden joukosta löytyy muutamia onnistuneitakin graffitimaalauksia, jotka saavat kuvataitelijan hymyilemään.

– On vahinko, että asukkaiden kanssa ei keskusteltu eikä toiveita kuunneltu. Jos ihmisiä ei kuunnella, he passivoituvat entisestään.

Kuka päättää ja omistaa?
– Helsingin kaupunki haki nuoria ja ammattitaiteilijoita toteuttamaan Malminkartanon tunnelin teosta. Siitä, kuka tuomaroi, kuka hyväksyy luonnokset ja kuka toteutuksesta vastaa, ei käyty julkista keskustelua, Nella sanoo.

– Hyvä tarkoitus muuttuu ensiksikin ongelmalliseksi, jos alkusuunnittelu jää epäselväksi. Nyt ei esimerkiksi keskusteltu siitä, otetaanko maalaamaan lapsia, nuoria vai vanhoja taiteilijoita. Toiseksi taiteilijoiden kanssa pitää olla sopimukset.

– Onko hyväksyttävää käyttää toisten töitä ilmaiseksi? Tekijänoikeudet kuuluvat tietysti taiteilijoille. Tämä ei kuitenkaan aina toteudu, sillä on esimerkkejä, joissa taiteilijoilta on tilattu teos eikä ole tehty sopimuksia ja se lähtee elämään netin kautta omaa elämäänsa, eikä silloin töistä saada korvauksia, Nella kertoo.

Kuka tekee ja kenelle?
Yhteisötaide kuuluu kaikille ja ulkona esitettynä se myös näkyy kaikille.

– Jos edetään ilman sen kummempaa suunnitelmaa tai ammattilaisen näkemystä teoksesta kokonaisuutena, niin on iso riski, että lopputuloksena on vain huonosti toteutettuja palasia taidetta, Nella sanoo.

Säästääkö kaupunki? Maalataanko tässä vanhan betonin päälle korjauskulujen välttämiseksi?

– Me taiteilijat olisimme toivoneet, että Malminkartanon tunnelin teos olisi tehty huolella ja mietitty ennakkoon. Nyt seinille ilmestyi maalauksia vajaan kuukauden varoitusajalla.

– On myös todella sääli, ettei rahaa uhrattu. Teos toteutettiin ilman budjettia, Nella surkuttelee.

Graffiteille tilaus
Graffiteille on selvä tilaus. On hienoa, että kaupunki on pystyttänyt sitä varten eri puolille kaupunkia avoimia maalauspaikkoja.

– Ihmisellä on aina ollut vaistonvarainen tarve toteuttaa itseään ja merkata oma paikkansa, sanoo Nella.

– Graffitit ovat ulkotilataidetta välittävä näkökulma, mutta paikkoja valittaessa ne eivät saisi heikentää maiseman laatua.

Yhteisöllisiä hankkeita koordinoidusti
Nella haikailee viime vuoden alussa toimintansa päättäneen lähiöprojektin perään. Silloin tehtiin yhteistyötä. Asukasyhdistyksille tämänkaltaisen yhteistyön loppuminen on huono juttu.

– Se, että rekisteröity yhdistys on hankkeiden takana, suojelee niin asukkaita kuin taiteilijoita. Päätösvalta saattaa jäädä muutaman toimijan varaan, kun osapuolten väliltä puuttuu dialogi, toteaa Nella.

– Nyt ollaan tilanteessa, että tehdään sopimuksia, jossa edustajana on kaupungin toimija eikä asukas- tai taiteilijayhdistys. Silloin asukkaiden toiveet saattavat jäädä huomiotta, Nella summaa.

Kaupungilla on varaa
Nellan mukaan on iso ongelma, jos ihmisten halua tehdä hyvää käytetään hyväksi. Ihmisiä osallistetaan projekteihin ilmaiseksi, harrastepohjaisesti.

– Ei saisi osallistaa, jos halutaan saada kaikki työ ilmaiseksi. Nyt veroraha valuu niille tahoille, jotka ovat osa hallintorakennelmaa tai osaavat käyttää sen rahoituskanavia hyväkseen.

Asukkaiden ja taiteilijoiden kyky vaikuttaa rahan ja budjetin käyttöön jää olemattomaksi.

– Helsingin kaupunki on rikas, se saa valtavasti rahaa eri lähteistä. Kyllä sillä on kykyä maksaa esimerkiksi näyttelynasettajille, jos vain halua löytyisi.

Nellan mielestä kaupunki kerää glorian siitä, mistä se ei sitä ansaitsisi.

– Joka kaupunginosassa pitäisi olla palkattuja ammattitaiteilijoita käymässä vuoropuhelua asukkaiden ja kaupungin välillä, jotta saavutettaisiin mahdollisimman korkealaatuinen tulos. Mitä korkealaatuisempaa taide on, sitä enemmän se asukkaille antaa.

Väärä impulssi
Nella ei pidä siitä, että kaupunki väkisin osallistaa ihmisiä.

– Jos ihminen haluaa syrjäytyä, se on hänen oikeutensa. Vastaavasti aktiivista ei saa tyrmätä suotta, koska silloin hän passivoituu.

– Ihmisen ja ympäristön välille ei saisi rakentaa palomuuria, mutta nyt kaupunginhallinto tekee sen ottamalla kaikki langat omiin käsiinsä. Puolueettomat tahot puuttuvat. Ei luonnonsuojeluakaan tehdä asiantuntijoita kuulematta.

– Ihmisten kuvitelma siitä, että he todella voivat itse vaikuttaa asuinympäristöönsä, on harha, koska asukkaat eivät projekteja enää koordinoi. – Tasavertaisuus kärsii, sillä hallinto valitsee keitä he osallistavat tai ovat osallistamatta.

Teksti Nina Eriksson
Kuvat Jauri Varvikko