Yksi on enemmän kuin kolme
Emme ole pajamäkeläisiä, konalalaisiksi emme halua tulla, olkaamme pitäjänmäkeläisiä. Mutta jos asuisin Konalassa, virke olisi toisenlainen, puhumattakaan jos olisin pajamäkeläinen.
Olin liki yli 50-vuotias, kun kävimme isäni kanssa katsomassa Tampereen Tammelassa paikkoja, jossa olin lapsena leikkinyt, pelannut ja puuhannut kaikenlaista. Kotitaloamme ei enää ollut, ei kenttää jolla olimme pelanneet nelimaalia, ei kasvimaata, ei hiekkalaatikkoa, ei mitään muuta kuin Kekkosentie. Kotitalo oli jäänyt uuden leveän tien alle. En ollut asunut Tammelassa vuosikymmeniin, mutta kyyneleet tulivat silmiin. Isä ihmetteli mitä suremista moisissa paikoissa oli. Väitin että hän koki tilanteen ihan eri tavalla kuin minä. En minäkään surisi taloja, joissa olen aikuisena asunut. Kiinteimmät ja rakkaimmat muistikuvat ovat paikoissa joissa on ollut lapsena.
Joten ymmärrän hyvin ystäviäni ja tuttaviani, jotka ovat viettäneet lapsuutensa ja nuoruutensa Pitskussa, eivätkä pääse irti pitskulaisuudestaan. Eikä heidän tarvitsekaan. Sen sijaan tämän päivän pitskulaisten nuorten ja lasten olisi hyvä ryhtyä suur-pitäjänmäkeläiseksi. Sellainen on kaupungin tilastojen yksi asuinalue. Mutta tähän tarvitaan aikuisten apua ja esimerkkiä.
Pitäjänmäen suuralueen kolmella asuinalueella on kullakin omat kaupunginosayhdistyksensä: on Konala-Seura, Pajamäki-seura ja Pitäjänmäki-seura. Vähän väliä kuulee, että toimihenkilöitä yhdistysten pyörittämiseen ei tahdo löytyä. Liioin ei oikein tahdo löytyä identiteettiä, jolla asukkaita saataisiin mukaan yhdistysten toimintaan. Uskon vakaasti että voimien yhdistäminen tehostaisi kaupunginosayhdistyksen merkitystä, tunnettavuutta ja toimintaa. Näinhän on käynyt Kaarelassa ja Kannelmäessä.
Jopa niinkin paljon omaan napaansa tuijottavat toimijat kuin teatterit ovat ymmärtäneet mikä voima on yhteistoiminnassa. Tästä oli oiva esimerkki Kanneltalossa keväällä esitetty Juha Hurmeen kirjoittama ja ohjaama näytelmä Hullu. Se syntyi Tampereella Teatteri Telakalla, nyt sitä näytellään Tampereen Teatterissa ja eri puolilla maata.
Kun voimavarat ovat riittävät ja perinne kantaa, ei ole syytä muuttaa mitään. Niinpä riennän kesällä Suomenlinnan kesäteatteriin katsomaan Ryhmäteatterin Yksi lensi yli käenpesän -näytelmää. Pyynikin kesäteatterissa Tampereella seikkailevat Ehtoolehdon sankarit ja Tampereen Komediateatterissa nähdään mitä tapahtuu suositussa tv-sarjassa Puhtaat valkeat lakanat näyttämöllä. Kangasalle menen katsomaan Ramppi-teatterin esittämää Minna Canthin Työmiehen vaimoa ja Krapin kesäteatteriin Tuusulaan miten Pokka pitää on muuntunut näytelmäksi.
Myllykolun kesäteatterissa Hämeenkyrössä esitetään Sillanpää-oopperaa ja Samppalinnan kesäteatterissa Turussa musikaalia Naimakaupat Vegasissa. Vartiovuoren kesäteatterissa Turussa Taikuri Oz, suuri seikkailu sateenkaaren tuolla puolen. Ne ennen kokemattomat paikat odottavat myös kesämatkaajaa.
Leena-Maija Tuominen