Yön tähtiä katsellessa – Majavan matkassa
Vanhenemisessa ja etenkään vanhaksi tulossa ei ole mitään hauskaa. Miksi ihmeessä sitä korkeaa ikää kuitenkin niin innokkaasti tavoitellaan? No siksi, ettei kukaan ihan varmuudella tiedä, mitä siellä lankkuaidan toisella puolella oikeasti on. Vaiko sitten ei ole mitään. Vanheneminen tulee mielestäni kuitenkin ottaa harrastuksena, jonkinlaisena taiteena.
Asian voi ottaa järkeä käyttäen. Raihnaiseksi ei tarvitse tulla eikä siihen pyrkiä. Asiaan voi vaikuttaa. Kerron tässä muutaman esimerkin itse hyviksi havaitsemistani keinoista.
Pyri säilyttämään positiivinen elämänasenne. Älä murehdi turhia. Älä kadehdi ketään, ole tyytyväinen siihen mitä on. Ainahan toisella näyttää asiat paremmin olevan. Se ei ole aina totta, kun vähän pintaa raaputtaa.
No, itse olen tyytyväinen siihen, että pystyn edelleen suorittamaan Cooperin testin kahdessatoista minuutissa kuten olen tehnyt ikäni kaiken. Kyllä Sinäkin siihen pystyt.
Mutta ihan oikeasti, pidä huoli terveydestäsi. Se on mahdollista ihan kaikille. Tutkituta perusterveytesi. Syö Sinulle määrätyt lääkkeet. Peruslääkkeet ovat halpoja. Älä päästä vaivoja pahentumaan koska erikoislääkkeet ja hoidot ovat kalliita.
Verenpaineen, diabeteksen ja kolesterolin hoito ja lääkitys on hyvinvointisi kannalta tärkeää. Tiesitkö, että hoitamaton verenpaine sairastuttaa Sinut dementiaan? Tiesitkö, että hoitamaton diabetes aiheuttaa tosi kamalia asioita kuten jopa näön menetyksen, liikuntakyvyn menetyksen? Tiesitkö, että hoitamaton kolesteroli aiheuttaa sydän- ja verenkiertoelimistön jopa korjaamattomia vaurioita? Kohtuullinen alkoholin käyttö ei terveyttäsi haittaa. Tässä kuitenkin painotan sanaa kohtuullinen. Tupakointi on ehdottoman vaarallista ja hyödytöntä. Tupakointi vie 10-15 vuotta elämästäsi sekä takaa todella raihnaisen vanhuuden. Yritä pitää paino kohtuullisena. Pieni ylipaino ei ole haitallinen varsinkaan ikääntyneelle.
Ohjeet ovat kirjaviisautta ja itse koettua. Suosittelen.
Vanhetessaan ihminen alkaa muistella menneitä. Valitettavasti ei aina niitä mukavia asioita. Älä missään nimessä ala katua tai syytellä itseäsi asioista mille et enää mitään mahda.
Voimme vaikuttaa ainoastaan olevaan ja tulevaan. Ajattele kuten bussikuski Gustafsson kuuluisassa Bodomin keississä. Poliisi kertoi hänen putkassa todenneen, että tehty mikä tehty ja sillä sipuli. Myöhemmin hän ei enää muistanut asiaa lainkaan.
Siteeraan tässä myös Mika Waltaria. Hän sanoi, että on paljon parempi surra tekemättömiä tekoja kuin tehtyjä tekoja. Vanha tekojen mies tiesi mistä puhui.
Todella ikävä asia vanhenemisessa on se, että vanhat kaverit alkavat poistua eikä uusia juurikaan tule tilalle. Tälle asialle ei itse Kekkonenkaan mitään mahtanut. On syytä säilyttää ne ystävät, jotka ovat vielä jäljellä.
Vanhenemiseen liittyy myös se kamala asia, että ihminen mitä todennäköisimmin menettää myös elämänkumppaninsa. Jompikumpi tässä elämässä ensiksi lähtee. Luin järkyttyneenä jutun Kai Lindistä, jonka vaimo Arja Tuomarila kuoli jokunen aika sitten. Lind kertoi romahtaneensa täysin. Ei maistunut ruoka, uni tai elämä yleensäkään. Tämä on vaarallista, mikäli masennus ei hellitä vaan kroonistuu.
Ammattilaisen apu on tuolloin ainoa keino päästä taas itse elävien kirjoihin. Artikkelissa hän kertoi lähtevänsä seniorikiertueelle Dannyn ja Pirkko Mannolan kanssa. Toivottavasti tuska alkaa hellittää. Ei kukaan tule tietystikään takaisin millään terapialla, elämän täytyy kuitenkin jatkua jotenkin isiedettävällä tasolla. Aika parantaa osan haavoista. Laihtuneen entisen nuorison suosikin ja tähden kuva oli pelottavaa katseltavaa. Vanhempi viihteestä ja musiikistasi pitänyt väki toivoo sydämestään Sinulle toipumista
Uskotelkaa itsellenne, että vanhaksi eläminen on rikkaus. Sitä se itse asiassa onkin. Olen tosi tyytyväinen, että sain katsella livenä Zatopekin 10 000 metrin juoksun Helsingin olympialaisissa vuonna 1952. Niin, meinasin unohtaa. Join tuolloin myös CocaColaa. Jenkit olivat lahjoittaneet kokista autokuormittain suomalaisille. Kisareissusta ja kokiksen juonnista riitti kehuskeltavaa pitkiksi ajoiksi.
Jälkeenpäin ajatellen reissu, jonka tein Ruotsiin sotalapsena ”vuonna 1944 oli jopa kadehdittava. Opin uuden kielen ja sain ratsastaa elefantilla Skansenilla. Ei pidä myöskään unohtaa syötyjä banaaneja, appelsiineja ja mums-mumseja. Näilläkin asioilla tietysti kehua retostelin Suomeen tultuani.
Olen tosi iloinen siitä, että olen saanut keikkua tässä kohta 80 vuotta varsin terveenä. Aion keikkua vielä pitkän tovin, ainakin parikymmentä vuotta. Katsotaan sitten jatkoa…
Pidän rikkautena sitä, että olen saanut elää lähihistoriaamme livenä aina sodasta alkaen. Olen nähnyt monenlaisia vouhutuksia. Milloin on vastustettu, milloin on kannatettu mitäkin. Tästä syystä suhtaudunkin lempeän hyväntahtoisesti tällaisiin Elokapinoihin. Meuhkatkoon, hyvänen aika kunhan eivät paikkoja riko. Jäi noista kapinoista kuitenkin jotain viisautta muistiini. Opin tietämään, että Neuvostoliiton aseet olivat rauhan aseita, USAn aseet olivat hyökkäysaseita, jotka oli suunniteltu kaikenlaiseen pahantekoon…
Heikki Majava